keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Neljä vuotta yhteiseloa

Jotain todella keksittiinkin! Suunnatessamme Teemulle luulin että pojat jäisivät sinne ja me lähtisimme Karon kanssa kaksin karvakankaan metsästykseen mutta toisin kävi- olin pakahtua ilosta kun Teemukin oli pukeissa ja lähdimmekin perus tyttöjen shoppailukierroksen sijaan kaikki juhlimaan meitä! "These kind of friends will never die."


Herrasmieheni ovat toki tunteneet toisensa jo paljon kauemmin, neljä vuotta yhteiseloa siis täyttyi minulla ja Atella- tai meillä kolmella :)


Luonnollisesti kuvioon kuului myös shoppailua, kuten Seppälän kassikin jo paljastaa. "Now I´ve done something really crazy"...and I´m going do it again! Karon ilme pohtii selvästi mitä ostaisi seuraavaksi. Ja olihan meillä sentään käytössä kaksi kantajaa :)


En muista minkä liikkeen mallinuket kyseessä mutta hyvin olivat ajassa mukana. Mikäs sen suuremmin muodissa kuin hirviöt (katsokaa noita käsiä) ja moisista tuulenhalkojaripsistä voi vain haaveilla. Asiasta kukkaruukkuun mutta kuka muu on muuten nauranut itsensä kipeäksi Lorealin Miss Manga mascaran (ripsiväri) mainokselle? Voi morjens, tyttöhän mulkoilee kuin mielipuoli ja on niiin MANGAA että...wtf? On siis mitä? Oi oi, silmää suurentava meikki ja megalomaaniset ripset voivat toki olla muodissa mutta olisikohan siinä nyt ymmärretty jotain pikkuisen väärin...mallin koko stailaus, ilmeet ja eleet...ja lause "SO manga!" iiiaarrgh en tiedä itkeäkö vai nauraa. Tämän sivuhuomauteksen jälkeen takaisin mallinukkeihin.



Mallinukeista puheen ollen mikäs malli sellainen on joka ei pysty pieneen photoshootiin missä vaatteissa ja olosuhteissa tahansa, vaikka sitten Angry Birds-leikkikentällä kesken shopping spreen? Sillä välin kun Karo etsi sporttiliikkeestä pistemaaleja potkunyrkkeilyään varten intoutui Atte ottamaan vähän kuvia. Mallin motto: Aina valmiina!







Päällä tänään DEBbin paita, L.o.g.g.in toppi, Miss Oliven pillifarkut ja jalassa Jeffreyt. Kynsikkäät muistaakseni Leather Heavenista.


Sitten yritin Cubuksen peiliseinän edessä saada kuvaan koko jengin- kuinka kukaan voi edes olla näin huono peilin kautta kuvaamisessa kuin minä? Oh, well...


Kun kaikki liikkeet oli kierretty tarjosi Karo meille jäätelöannokset Spice Icessä (Torniossa ei juuri ole vaihtoehtoja juhlimiseen jos joku pitää päiväämme surullisena :) Juhliessa jälkiruoka syödään tietenkin aina ensin jotta erotutaan arjesta.



Suuri tunnustus: en ollut koskaan aiemmin syönyt Spice Icessa! Syötyämme Karo ehdotti että shoppailtaisiin vähän lisää- näin teimmekin ja Teemu osti minulle MH-purkin meikkisiveltimille :) Hyvä lisä kokoelmaani.


Atelta sain muun muassa kynsilakkoja ja huulikiillon- kaikki pinkkinä. Hyvä päivä tälläinen kun kaikki hemmottelevat vuoron perään. Kyllä Attekin huomioitiin, sillä Teemu tarjosi hänelle ruoat uuvuttavan shoppailun päätteksi...


Kello kävi kahdeksaa kun siirryimme lopulta Teemun luo jatkoille.


Syömisestä oli kulunut jo tovi ja kaikkien alkoi tehdä mieli toista jälkiruokaa. Karo haki kaupasta tarpeet ja loppuillan ohjelma olikin yksinkertaisuudessaan seuraava:


Aitoa 1800-1900-luvun viihdykettä eli ääneen lukemista minun toimestani ja vadelmien kaveriksi keittelin kuuman kinuskin- pitäähän sitä jotenkin osallistua itsekin kun kaikki vain hemmottelevat! Vanhoissa kirjoissa aina tarjotaan nekkuja ja paahdettuja kastanjoita, mutta jengini vakuutti että tämä oli aivan yhtä hyvä. Suvi Kinoksen seitsemän enoa on muuten ääneen lukemisen parhaimmistoa, suosittelen :) Luin sitä viime syksynä jopa koulun äidinkielen tunneilla ja hyvin upposi!


Erinomainen päivä ja extempore-juhlinta vaikkei karvakangasta löytynytkään. FreakyAngel kiittää!


-FreakyAngel