photoshoot: Divas to the Dancefloor!

Tällä viikolla vietin pari päivää Oulussa kuvauskeikan vuoksi ( Kyseisen photoshootin tulokset seuraavassa postauksessa) ja minulle jäi myös jonkin verran aikaa pyöriä kaupungilla sekä tutustua Oulun lukuisiin puistoihin. Kävin katsomassa Dark Shadowsin, söin jälleen kerran Pannukakkutalossa, tein mahtavia löytöjä Second Hand Storelta, olin katsomassa miekkailunäytöstä sekä hengailin sekä uusien että vanhojen ystävien kanssa Ainolan puistossa. (Ainakin minulle sanottiin että kyseessä oli Ainolan puisto, siinä Museon ympäristössä kuitenkin.) Ilma oli muutenkin mitä sopivin ulkona oleskeluun. Ensimmäiset kesäpäiväni!

Puiston täydellisen ihanat valossa kylpevät maisemat innoittivat Atteakin kuvaamaan ja ennenkuin huomasin oli jälleen yksi FreakyAngel-photoshoot syntynyt. Ilman mitään etukäteissuunnittelua, juuri sen näköisenä kuin satuin sinä päivänä olemaan FreakyAngel presents:

Divas to the Dancefloor

Mustelma käsivarressa by Maailmanpyörä, onneksi älysin peittää jalkani :D Kuvat siis perinteisesti Atte ja sijaintina Oulu. Nyt on kesä!

-FreakyAngel

Perfect match.

Pukeutumisen kirjoittamattomissa (ja osin kirjoitetuissa) koodistoissa on lukuisia yhdistelysääntöjä, joita minä luonnollisestikaan en noudata. Kuten että sukkien tulisi olla samanväriset kuin paita. Pyh. Mutta kuka nyt ei haluaisi sovittaa kynsilakkaansa hiuksiinsa? Kyllä. Tietenkin haluan. Looginen on ajatteluni taas tälläkin saralla. Ja ei, tämä ei koske luonnollisen väristä päätä, ellei sitten fuksia-turkoosi-vaaleanpunaista lasketa luonnolliseksi. Valinta on vapaa. Turkoosia kynsilakkaa vain tuntui olevan hieman haastavaa löytää. On sinisiä ja on vihreitä, sitten on lisää sinisiä ja lisää vihreitä. Mutta eilen. Ollessani Seppälässä aivan muissa asiossa näin sen, täydellisen sävy sävyyn vaalean turkoosin pikku pullon, joka lähemmän tutkimisen myötä (miksen minä ole nähnyt tätä ennen?!) paljastuikin olevan Seppälän uutuussarjaa nimeltä MIYO, My Identity Youthfully Original. Kyllä, niin minustakin se kuulostaa tyhmältä. Ja tuon vaaleanturkoosin sävyn nimi on muuten Grape, älytöntä sekin. Anyhow, MIYOa näytti olevan myös luomiväreinä, mutta adoptoin kotiin ainoastaan tästä Nailed It! sarjasta tämän viimeisen pullon nroa 28. Muita sävyjä oli vielä runsaasti jäljellä ja hyvältä nekin näyttivät, jotenkin vaaleammat/pehmeämmät sävyt näissä lakoissa kuin muissa. 

Sitten kokeiluun. Pelkäsin suunnattomasti että käy niin kuin yleensä, eli lakka kynnellä ei ole samanvärinen kuin lakka pullossa, mutta onneksi tässä ei tullut hirveää heittoa. Luulin yhden kerroksen jälkeen että lakka on huonoa kun se levittyi kynnelle niin raidallisena (sävy oli täysin sama kuin pullossa!) mutta tajusin sitten vian olevan siveltimessä sillä toinen kerros antoi oikein hyvän tuloksen ja peittävyyden. Pisteet myös pysyvyydestä, kuvan käsillä on juuri pesty auto. (Siksi siis turvonneet sormet ja mustia länttejä ;D ) Väri vain syveni hiukan liikaa vihreään päin mutta ei maailmanloppu sekään. Tulee taatusti sopimaan erityisesti kesämmällä kun kädet väkisinkin ruskettuvat. Perfect match.

Sitten mennään rannalle. Olen ollut kohtuullisen tyytymätön kulloinkin tarjolla olevaan bikini/uima-asuvalikoimaan jo vuosia, ja jos oikeanmallinen/kuosinen/värinen löytyykin, sen on kokoa AAkuoppakuoppa ja saa niin ollen jäädä hyllyyn. Netistä kyllä löytyy valikoimaa tankinista monokiniin, mutta osta nyt sitten uimapuku sovittamatta. (Ostin yhden.Ei sopinut.) Varsinkin monokinista olen ollut jo pari vuotta kiinnostunut, mutta kun ei mistään niin ei mistään. Mutta tämä vuosi on poikkeus! Myönnetään, että kirkuvat värit ja karmeat ylilyönnit ovat nyt muodissa. Niin myös uima-asuissa. Eilinen kauppakierros osoitti olevan tarjolla sellaista kuraa että itketti. Joka sorttia on, Gina Tricotin hippihapsua, Lindexin glitterikultaa, Seppälän pilkkupalloraitajuttumerimieskuvio-yhdistelmää ja niin edelleen. Vain mustaa lappubikiniä ei ole. Seepraa olisi, ja nyt AhNiinMuodikasta fiftarihenkeä ihan joka kaupassa. Ja miltei kaikki bandeau-mallia, miksi sitäkin edes tehdään? Ei muuten imartele ketään ja hyvä jos päällä pysyy. Kellään. Ja sitten se ikuinen dilemma eli kolmiobikini joka pysyy päällä mutta jonka niskanauha sahaa kaulan poikki jotta tukea vaikka D-kupille on tarpeeksi ja rintaliivimalli, joka tukee, muotoilee ja tarvittaessa buustaa vähän lisää kokoa sitä haluaville eikä pysy kyydissä mukana kun hyppäät veteen. Olen sitä koulukuntaa jonka mielestä uima-asussa pitää voida myös uida. 

Lupasin tämän vuoden olevan poikkeus ja roskan joukossa oli myös helmiä: Ainakin minulle uusi juttu, rintaliivimalli joka sidotaan (Oi autuutta!) tarpeeksi leveillä nauhoilla niskan taakse! Paikallaan pysyvyyttä, arvelen minä. Luotatko uikkareihisi? Jos vastasit heti joo, jatkan kysymystä. Myös liukumäessä ja hyppytornissa? Kyseistä mallia löytyi ihan ok vaihtoehtoina, kirkkaan pinkkiä Seppälästä, mustaa H&M:ltä, valkomustakultaa sahalaitaa Lindexiltä ja vaaleanpunakukertavaa kuvioitua Gina Tricotista. Ja nämä ovat sitten vain muunmuassa-esimerkkejä, tarkoituksena osoittaa että valikoima mallissa on kohtuullinen. Löysin myös yhden ja ensimmäisen monokinin. Perusmusta, ei niin kivat röyhelöt etumuksessa eikä säätövaraa alapuolessa mutta ihan kiva päällä jos tykkää yksinkertaisesta ja vähän tylsästä. Mutta monokini se oli yhtä kaikki ja tämä on alku! Pisteet H&M:lle siitä ja muutenkin parhaasta valikoimasta, erilaisia mitenikinätämäpuetaanpäälle-uikkareita oli useampia. Ehkä ne eivät ole myyntihitti ja tarkoitettu kaikille, mutta vaihtelu virkistää. Olen iloinen. H&M oli myös panostanut yksityiskohtiin reilulla kädellä mikä on mahtavaa, ainakin puolessa asuista oli kuosin lisäksi jotain korua ja koristetta. Bikinien hinta oli myös varsin kohtuullinen verrattuna muihin, pisteet siitäkin. Ja sitten se paras juttu :D Kun mainitsin erikoisista uikkareista...se kutsui minua! Tiedän että se on erikoisuudessaan kammottava. Tiedän että se herättää tunteen Mikä iankaikkinen tuo on?!!! Tyrmistyttävä, niin kauhea että se on jo hieno eikä istu vartalotyypilleni lainkaan mutta ehdotonta pakko saada-osastoa. Behold, uimapuku joka huusi nimeäni.

Sovituskopin valot imartelevat niin kovin. Tietenkin tuossa on myös avoin selkä, ei vain sattunut kuviin. Ja värit ovat luonnossa oikeasti kirkkaat, näyttää noissa valoissa niin vaisulta.  Kauppahan on H&M ja hintaa 20 e. Ja ei, tämä ei ole kaikille. Mutta minulle on, sillä minä elän ihmisten järkyttämisestä. Myös itseni. Ja siinä on pinkkikultaiset vetskarit!

 

No niin no, nämä valikoituivat sitten lopulta tämän kesän rantalookiksi. Musta vaihtui johonkin ihonväriä imartelevampaan, turkoosikultainen bikini Lindexiltä 30 euroa, ja minun pinkkioranssi bikinini ihanilla koristekivillä H&Mltä hintaan 10 euroa. Saatavilla muuten myös keltaisena ja sinisenä. 


-FreakyAngel

Suomen tivolia tää on vaan...

Minä en ymmärrä mitä tapahtui, mutta tivolielämä on näköjään minun ja Aten osalta loppu. Viime lauantaina noin puolta tuntia ennen sulkemisaikaa tivolin apulaisjohtaja Tomppa tuli ja ilmoitti hyvin suorasanaisesti että meidän olisi aika ottaa lopputili. Ei siinä, jos ei haluta johonkin niin ei sitä väkisinkään olla, tuumasimme ja ennen puolta yötä oli punaiset palautettu ja kontin sisältö pakattuna autoon. Sinänsähän tämäkin oli toimiston puolelta suunnatonta kehitystä, viimeksi kun samoin pari vuotta sitten kävi sain kuulla toiselta työntekijältä että konttiin tulee huomenna uudet asukkaat. Ja vastahan täällä kuudetta vuotta oltiin. Toki täytyy myöntää että surettaahan se, kyllähän tästä koti on tullut, ja mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi. Tai lähtee, kun on pakko. Ehkä me emme vain ole sopivaa tivolimateriaalia. Aukioloja en jää kaipaamaan, se kun on lähinnä hermoja kysyvää ja stressaavaa ihmismassojen käsittelyä mutta Maailmanpyörältä minä en millään olisi jäänyt pois. Sen ja oman porukan kanssa sitä tunsi olevansa niin elossa. Ja ihmisiä tulee ikävä. Perheenjäseniä. Suuren, erikoisen ja pikkuisen hämärän tivoliperheen. Mutta mikään firma jossa työntekijää ei arvosteta omana itsenään ei ole sen arvoinen. Nyt täytyy vähän katsella että mitä seuraavaksi, onneksi kuitenkaan emme ole masentuvaa sorttia joten eiköhän tämä tästä. Johdatukseen luottaen ja elämästä nauttien.

-FreakyAngel

 

F***ing Kokkola!

Aloitetaan nätisti sanomalla, että minä en pidä Kokkolasta. Sori, kokkolalaiset. Ei niin etteikö täällä olisi kivojakin juttuja, niinkuin uimahallin tivolialennus ja tuo pikku joki/puisto tuossa kontin vieressä (ikkunattomalla puolella, tietty, ja iltaisin täynnä typeriä mopoilijoita jotka kaasuttelevat kiusallaan konttien vierestä) mutta muuten tämä kylä repii hermoja. Kun lähdimme Jyväskylästä, oli kevät. Kun tulimme Kokkolaan, satoi, tuuli, oli kuraista ja kenttä lainehti. Koivuissa ei ole lehtiä ja kaikki on kaukana. Ja tätä se on sitten joka vuosi, yhtään poikkeusta en muista. Saattaa toki olla, että tolkuton muuttoväsymykseni värittää asioita pikkuisen eli älkää nyt ihan kaikkea tosissanne ottako. Mutta totuus on se, että kaikissa muissa kylissä on jokin "Ai kivaa, siellä on se. (joku liike, kirpputori, ruokapaikka, yökerho, uimaranta tms)" mutta Kokkolassa ei ole mitään. Ehkä tämä vuosi on poikkeus ja ehkä mielipiteeni vielä muuttuu...olisihan se kiva. Mutta siihen muuttoväsymykseen. Olipahan taas. Muutto. Alkoi viime lauantaina töiden jälkeen kun auto siirrettiin yöllä edeltä tänne. Ei siis unta. Sunnuntai aukiolo kahdeksaan jolloin alkoi purku joka oli valmis muistaakseni about kahdeksalta seuraavana iltana. Välissä nukuinkohan kolme tuntia. Taas keskirekassa Akun kyydissä Kokkolaan (Olin aivan mahtavaa seuraa...not) pisteet Akulle siitä ettei sitonut minua nipun päälle vaan kesti omituisuuteni urheasti (OOO!Kaniini!) minä kun olen väsyneenä vähän...jännä :D Perillä oltiin joskus iltayöstä, MP-kolonna jonkinlaisessa kasassa. Jyri joutui lähtemään hakukeikalle kohti Jyväskylää ja muut pojat passiin että tuleeko hakuhommia vai ei. Kontti oli paikallaan ja avattu kun tulin kentälle, kiitos keskinaapurillemme. Aku asuu toisessa päässä ja vedimme meille sähköt, mutten minä osannut koko yönä nukkua kun muutkin pakosta valvoivat ja Atte körötteli autotraktorilla vielä Jyväskylän tienoilla. Levännyt ja virkeä eivät siis varsinaisesti olleet ainuttakaan meistä kuvaavia adjektiiveja kun tiistaina aloimme laittaa Isoa Hyrrää vaateriin. Meillä oli miesvaje, Jyrin oli pakko saada nukkua edes vähän hakukeikan jälkeen ja Setä oli loukannut jalkansa tultuaan lennossa alas nipun päältä. Kuudesta miehestä saatavilla oli siis kolme plus minä. Vaaterointikaan ei mennyt sitten ihan putkeen (insiderjoke, vaaterointi tehdään letkulla) sillä tämä typerä kenttä tasan vajoaa oli asfalttia tai ei. Illalla oli päästy ihan muutaman pikku vastoinkäymisen jälkeen siihen pisteeseen että voin esittää teille ensimmäisen kuvan joka tosin on otettu seuraavana aamuna ja toteamukseen, että onneksi meillä on maailmankaikkeuden pitkäpinnaisin Kymppi. Pisteet Skrakalle joka muuten esiintyy kuvassa numero kaksi, kylläkin maastoutuneena koreihin.

Maailmanpyörä kello seitsemän aamulla, yhden nukutun yön jälkeen. Keskiviikkona teimme minkä nelistään voimme kunnes saimme lisäjoukkoja Vuoristoradalta eli nipun päälle Timpan ja Mikon. Aurinko paistoi osan päivää niin että tarjolla seuraavaksi paidatonta tivolihuvia ennenkuin illalla puhkesi kunnon myrsky kostoksi hyvästä säästä. F***ing Kokkola.

 Keskeneräistä tivolikenttää aamutuimaan. Atte on haluttu lainatyöntekijä vähän joka laitteella, alaoikealla tikkailla Mega Flop...Flipin sylinteriä irrottamassa. Ylhäällä aamukahvilla keskimmäisenä Aku, josta ei ole tainnut kuvaa vielä ollakaan. Ensiesittelyssään taitaa olla Jyrikin, Vihreän tilalle tullut viime kesän MPläinen.

Löysinpäs edustavammankin kuvan pojista protaamassa. Täytyy nyt katsoa että porukka tulee viimeistään tässä postauksessa kunnolla esitellyksi. Tässä siis Aku ja Jyri.

Sitten Kymppimme Skraka ja korimies korissaan, Viljar matkalla kohti korkeuksia.

Minusta onkin sitten olemassa tämä yksi ainoa kuva, tunnistettava ja edustava, vedän vinssin ohjaimen piuhoja rekkojen väliin. Alempana Skraka korissaan ja minun valtakuntani, tuossa missä roikkuu takki minä seison ja ajan tätä härpäkettä kun kehää rakennetaan. Kehän rakennuksesta nämä muutkin kuvat tänään miltei ovat, silloin kun edes vähän aikaa ottaa. Töitä täällä tehdään eikä vetelehditä kameran kanssa, vai mitä pojat ;3

Vitsi vitsinä, pojista löytyy kyllä ruutia ja työmiehiä ovat kaikki, ei tätä Hyrrää muuten kasaan saataisikaan.  Eikä muuten ole maailman helpoin homma laittaa taivaalle tälläinen kasa rautaa. Seuraavan kerran kun olet Maailmanpyörän kyydissä voit pitää mielessäsi tämän porukan:

Niin Se Vanha Rouva Maailmanpyörä saatiin valmiiksi Kokkolaankin, miltei torstain puolella mutta ajoissa kuitenkin. (Minun teorianihan on että MP on kuin vanha hieman äreä muori, jota on paras vähän hyvitellä ensin kysymällä vointi ja onko kolotuksia ja kuinkas uni on maistunut ja vaivaakos reumatismi ennenkuin edes yrittää minkäänlaista yhteistyötä. Ja jollei ole näin, niin luonnetta sillä ainakin on, muut laitteet ovat vain laitteita. Tästä johtuu se että kun Veikko, MPn entinen kymppi tulee selvittämään jotakin asiaa mitään ongelmaa ei ikinä olekaan, Veikolla ja MP-rouvalla kun on takanaan jo monta yhteistä vuotta.)

Huomatkaa tuo ilman muutos, aurinko on unohdettu ja siitä tuli myrsky, myrsky sanon minä. Kenttä ja varsinkin konttien välit ovat yhtä mutavelliä ja toistaan syvempää kahluuallasta. Mutta mitäpä tuosta, tämähän on Kokkola.


-FreakyAngel