Prinsessapäivä!

Kuulin aamulla radiosta että tänään vietetään Prinsessapäivää. Ajatella, minulle on perustettu oma nimikkopäivä, jee :D Tälläydyin siis tylliin ja kokosin joitain ihania aiheeseen sopivia leffoja. Sitten vain Macarone-leivoksia ja sitä iänikuista prinsessakakkua kehiin ja päivä sujuu kruunu päässä kuin itsestään. Tästä on arki ja harmaus kaukana! Varoitus: Jos et ole tottunut ihmisten tuijotukseen kuten minä tee tämä kotona. 

 Elokuvathan löytyvät perinteiseen tapaan Youtubesta jotta kaikki pääsette helposti niistä nauttimaan. Minä ainakin viihdyin näiden parissa loistavasti.  Ylhäältä alas The Slipper an the Rose, Ever After ja Little Princess, yksi lapsuuteni suosikeista My Fair Ladyn lisäksi.

 Hyvää Prinsessapäivää! :)

-FreakyAngel

Tivolimuutoissa on tunnelmaa

Oikeinhan minä arvasin että Maailmanpyörä on taas kasassa ennen kuin seuraavan kerran pääsen koneelle. Keravalta lähtö sujui ongelmitta vaikka vähän  venähtikin, ajanottoni mukaan 16, 5 h meni ennen kuin MP-kolonna kentältä lähti Jämsän kautta kohti Jyväskylää. Maailmanpyörähän koostuu kolmesta rekasta ja yhdestä persoonasta joka Kuuskolmosena tunnetaan. Minä matkustin keskirekan kyydissä jota ajoi Aku, Timpan ja Mikon tilalle nipun päälle juoksentelemaan tullut viime vuotinen ajomies, jonka virkaa minä nyt siis toimitan. Kysyin toki mitä hän tästä alanvaihdosta tuumasi, mutta totesi ettei se häntä suuremmin häirinnyt. Tietenkin meillä on toinenkin uusi, ensimmäistä kesää Tivolissa viettävä Vihreä, ei taaskaan mitään tietoa nimestä mutta hänellä oli yllään kirkkaan vihreä työhaalari ja onhan hän meidän porukastamme vihrein, vaikka Setä on uusi MP:llä hän on kuitenkin jo toista vuotta kiertueella. Vihreä teki purun, ajoi autotraktorin Jyväskylään ja ilmeisesti lopetti, koska kasauksessa saimme joukkoomme toisen jo MP:llä meriittinsä hankkineen, Jyrin. Minä olen tilanteeseen tyytyväinen, Jyri ja Aku ovat molemmat mukavia ja tekevät työnsä hyvin. Lisäksi he hyväksyvät minut hienosti joukkoonsa, mikä naisena tivolissa on iso asia. Lisäksi Aku karjaisi ensimmäisenä kausauspäivänä saunan tyhjäksi minua varten mistä olen suunnattoman kiitollinen, viisi päivää likaisena ja märissä vaatteissa kun joskus koituu muutoilla kohtaloksi ennen kuin naisten suihku saadaan toimimaan. 

Tivolin ensimmäinen muutto näin keväällä oli tapansa mukaan sekasortoinen. Yleensähän ajo tapahtuu kolonnissa, joissa on määrätyt kuskit ja kolonnanjohtaja, jotka liikkuvat näköetäisyydellä toisistaan ja pysähtyvät samoilla huoltoasemilla jne. Tällä kertaa MP-kolonna ei aivan suoriutunut yhtä matkaa perille. Me keskirekassa johdimme kolonnaa josta ensin perästä hävisi Setä, joka oli liikenneympyrästä lähtenyt seuraamaan väliimme tullutta kirkkaanpunaista sora-autoa kuormauspaikalle asti (mikä on aika hyvin sillä meidän rekoissamme vain nuppi on punainen ja on niillä vähän kokoeroakin saati sitten ulkonäössä). Odottelimme setää parkissa miltei tunnin ennen kuin saimme häneen yhteyden ja pääsimme jatkamaan matkaa. Jossain päin keskellä ei mitään tuli meille mutka matkaan kun ajokistamme loppui polttoaine. Niinpä. Niin ei pitäisi käydä ja meille oli sanottu kaikkien ajokkien olevan tankattu kuten kuuluukin. Kaikki muut ilmeisesti olivatkin. Siinä sitten vietimme Akun kanssa useamman tovin keskellä yötä odotellen polttoainetäydennystä. Onneksi emme kumpikaan ole järin hiljaisia joten aika sujui väsymyksestä huolimatta rattoisasti. Kun sitten pääsimme jatkamaan matkaa saimme tiedon että Kuuskolmosesta oli jossakin ylämäessä räjähtänyt rengas, joten ainakin meidän laitteemme päätyi Hippokselle kirjaimellisesti osa kerrallaan. Se hyvä puoli viivytyksessä oli että kämppä oli ehtinyt jo perille ja paikoilleen ja vaikkei sähköä tai vettä ennen aamua tullutkaan uni maistui erinomaisesti kylmässäkin kontissa.

Mutta Jyväskylä. Tyhmät, tyhmät Mäkkärit tässä kaupungissa! Atte oli ajanut autotraktorin, nopeus siinä 35 km tunnissa, oli perillä niin paljon jälkeeni että lähdimme hänen tultuaan suoraan hakemaan Caramel Ice Lattea (letitys, kuvaus ja tivolimuuttojuomaa) ennen kasauksen alkua. Atte tuli siis valvoneeksi yli 70 h putkeen kun omakin auto piti siirtää pois Keravalta. Kahvi olisi tullut siis tarpeeseen mutta ei, yhdestään paikkakunnan kolmesta Mäkkäristä ei tätä tuotetta saa. Kyllä otti päästä! Ihme touhua sanon minä, olkaa sitten laittamatta sitä tuoteluetteloonne kun ette kerran sitä tarjoile. Muutenkin on kummaa kun kyseisen eliksiirin hinta vaihtelee 2-2.50 e välillä paikasta riippuen, miten kaikki muu pysyy saman hintaisena? McDonalds, ole hyvä ja selitä. Tähän vielä päälle valmiiksi märät vaatteet, tolkuton univaje ja taukoamaton sade, niin kunnon kasausfiilis oli tosiaankin valmis. Ja aijuu, ei tietenkään vessaa muutakuin Monitoimitalon aukioloaikoina ennenkuin wc-vaunumme huristeli kentälle ja saatiin toimintaan. Kasaukseen oli onneksi aika ti- to mikä on ruhtinaallista vaikkei mieliala kovin korkealla ollut missään vaiheessa kellään. Eilen kun laite lopulta oli valmis ja pesty (vettä ei tietenkään tullut letkua pitkin yhtään...hoh hoh) olin kuumeessa, nälkäinen, märkä ja painuin suoraan nukkumaan. Miehet onneksi pääsivät edes saunaan mutta minä yritin lämmittää kolminkertaisiksi turvonneita käsiäni konttimme kylmänkosteudessa parhaansa puhkuvalla patterilla kunnes tosiaan nukahdin uupuneena niine hyvineni kunnes Atte pääsi omilta laitteiltaan illan suussa ja tuli peittelemään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, tänään on avauspäivä ja sadekin on tauonnut, joten totean kuten niin monesti ennenkin ettei tivoli ole työ, se on elämäntapa.

-FreakyAngel

Kerava nähty - ainakin melkein.

Tänään on kaivattu vapaapäivä. Tivolikiertueessa on 14 pakkovapaata, eli valmiiksi määrättyä vapaapäivää sekä 14 lisävapaata joiden ajankohtiin voi toivomuksella itse vaikuttaa. Tänään on pakkovapaa ja tulimme Helsinkiin käymään joten minäkin pääsen kirjoittamaan blogia. Edellisen merkinnän kirjoitin Järvenpään ABC:llä, metallikontissa metallikonttien keskellä kun ei tuo oma netti oikein tahdo toimia.

 Paljon on yhdeksän päivän aikana ehtinyt tapahtua, olemme totutelleet työrytmiin (aamut vapaat, illat töitä, nukkumaan...) ja konttiasumiseen (missä vessa, missä suihku, missä pesukone, miksei lämpö pysy ja muita kevätongelmia ). Yhtään kuvaa en ole iloksenne nyt ottanut sillä sää on ollut lievästi sanoen vaihteleva kaatosateesta lumiräntään. Ah, tätä ulkotöiden riemua kun tuuli hyytää luut ja ytimet! Onneksi mennään kohti oikeaa kesää ja vaikka asiakkaat on voinut toisina päivinä laskea yhden käden sormilla on viikonlopuksi odotettavissa (no, meille sunnuntaiksi) vähän elämää tivolikentällekin. Lisäksi sunnuntaina on purku, normaalisti yön läpi ja aamuyöstä siirtyminen seuraavaan kylään mutta koska Keuda-aukio on keskellä kaupunkia purku jatkuu/alkaa maanantai-aamuna. Ilonani hyytävässä säässä on ollut Keravan kirjasto, jota pidän ehkä Suomen parhaana. Siellä on lämmin, ilmainen wc (osaa ihmeesti arvostaa kun asuu ilman mukavuuksia) , sohvia, oleskelunurkkia, hyvä kirjavalikoima (Monster High ja Nemit XD ), ja iPadeja lainaksi (Atelle) sekä ennen muuta kahviautomaatti josta saa 50 sentillä kaakaota, kahvia ja rommicappucinoa. Lämpimät juomatkin ovat arvossaan kun seisot koko päivän laitteella. Itselläni ei kyllä ole ollut valittamista, minulla on täällä viikolla ollut lähinnä tuuraajaan hommia ja päivä kuluu laitteelta toiselle kiertäessä nopsaan. Atesta tehtiin vakio-Gravitronkuski, ennen kuin uutta porukkaa saatiin koulutukseen. Gravitronhan on maallikkokielellä pyöreä painekattila joka liikkuessaan luo 3 G:n voimat. Vaatii siis kuskiltaan melkoisen korkeaa pahoinvointikynnystä.

Ei elämä silti sentään ihan pelkkää hattaranpyöritystä ole ollut, sillä keskiviikkona extempore repäisimme ja painuimme sulkemisen jälkeen Helsinkiin The Circukseen (ah, kuinka sopivaa) The Rasmuksen levynjulkkarikeikalle. Varoitusaika oli lyhyenpuoleinen, puoli tuntia ennen sulkemista tuli eräs tivolilainen kysymään lähtisinkö hänelle seuraksi kun hän oli voittanut liput Facebookista. Minulla oli migreeni ja olin oksennellut koko päivän joten tuumasin että en, mutta pitihän se sitten repäistä. Ja olihan se hauskaa, vaikka ehdimmekin mukaan siinä viiteen viimeiseen biisiin ja porukkaa oli niin ettei valokuvausetäisyydelle pääsemisestä ollut toivoakaan. Minä yritin kyllä jotta tähänkin merkintään olisi saatu edes yksi kuva mutta lähinnä onnistun vangitsemaan runsaasti ylivaloittuneita otoksia keltalippalakkisesta pojasta joka peitti korkeuksissaan kuvaruudun. Mutta keikka oli hyvä :)

Seuraavan kerran kirjoittelenkin varmaan jo Jyväskylästä, kunhan Maailnpyörä on taas saatu pakettiin ja ehkä paketista poiskin. Siellä on sitten Vappukin ja yötivoli, joilloin ei asiakkaista ole koskaan puutetta. Kun vaan vielä itse tarkenisi...


-FreakyAngel

Elämän tivolia a.k.a. Paluu juurille

Niin siinä tänäkin vuonna taas kävi että tivoli vei mukanaan. Ja nyt ei puhuta baarista vaan Suomen suurimmasta kiertävästä huvipuistosta, Suomen Tivolista. Atte ja minä olemme pyörineet molemmat mukana jo useamman vuoden, Atte vuoristoradalla ja minä ollen perinteisesti tivolin vakiosika, sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Sikailun lomassa olen mm. pyörittänyt hattaraa ja kasannut maailmanpyörää. Tämän lyhyen historiikin perään on ehkä parasta laittaa arkiston kätköistä pieni kuvaselvennys jotka asiaan vihkiytymättömätkin pääsevät kärryille...vaunuihin...laitteeseen ;D 

Kotikontin rappusilla

Eläintenhoitajan lomasijaisena

Enkä huijannut. Olen Sika. 

"takapiha"

Lyhyen nostalgiatripin jälkeen siirtykäämme nykypäivään, suoraan maantiekylään tivolin talvitukikohtaan jossa kiertue viime tiistaina alkoi.

Kesä alkaa kotikontin siivouksella. Ensin poistetaan edellisen asukkaan jäämistö ; meillä tänä vuonna mm. tv, mikro, henkareita, lakana, loppuunkulunut paistinpannu ja sipsipussin jämät. Tietenkin jos sattuu asumaan samassa kontissa kuin edellisenä vuonna tätä ei tarvitse tehdä, mutta meillä Aten kanssa ei perinnekonttia ole.

Atte kotikontin rappusilla.

On muuten mahtavaa kun sähkönmyyjät soittavat puhelimeesi ja lupaavat "Nyt olisi teille niin mahtava sähkötarjous että!" ja vastaat "Asun merikontissa, meillä on oma agri. Millaisen tarjouksen voitte tehdä?" Pienet on ilot, mutta jostain sitä täytyy...

Keskiviikko, Keravan Keskuskenttä ja Keuda-aukio josta tivoli tänä vuonna aloittaa,  viimeinenkin ajokki on saapunut kentälle ja on aika käydä töihin. Minä olen tänäkin vuonna Maailmanpyörällä mutta ehdin sentään ekalta päivältä jokusen kuvan ottaa, tänään ei ole ollut enää puhettakaan kameran esiin kaivamisesta.

Siitä se nousee. Ensimmäinen maailmanpyörän kolmesta rekasta kentällä. Missä loput?

Andri ja Atte tivolin tälle vuodelle jaetuissa ns. "motivaatiopipoissa" , kuten niitä leikillisesti kutsutaan. Jos piposi on kesän lopussa vielä valkoinen, tietää johtoporras sinun lusmuilleen... :D 

 

Kuin kaksi marjaa :D mato ja Timo, veljekset?

Maailmanpyörä rakentuu. Meillä mm. ihmeellinen leijuva lapio. (kuvassa vasemmalla)

Kyllä, tuo tunnistamaton johtovyyhti olen minä. 

 

Uusi alamiehemme "setä" . On hänellä toki nimikin mutta koska en muistanut sitä keksin lempinimen. Hän erehtyi vielä kysymään "miten niin setä?" johon vastasin, että voi hän toki olla tätikin, ei meillä ole niin nuukaa täällä...pojilla oli hauskaa. Setä pysyi setänä.

 

Parrumiehet Timppa ja Mikko ovat lainassa vuoristoradalta, se kun ei Keravalle tule. Ei siinä, pojat ovat loistavia hommassa ja söpöjäkin vielä. Entä jos tahdon pitää ne?

Siinä se kehä rakentuu ja ensimmäinen nippu nousee. Huomenna jatketaan loppuun ja lauantai onkin ensimmäinen aukiolo. Tervetuloa tivoliin!

-FreakyAngel

the Court of Braids: braid, braid, braid

Viimeisen kolmen viikon aikana olen käynyt Porissa, Porvoossa, Punkalaitumella, Oulussa, Torniossa, Kemissä, Ylivieskassa, Härmässä, Seinäjoella, Sastamalassa, Kokemäellä, Helsingissä, Nummelassa,Huittisissa, Kangasalalla, Lempäälässä ja Tampereella puhumattakaan kaikista niistä paikoista joiden läpi olemme ajaneet. Virallisesti reissu alkaa huomenna, tämä on ollut vasta pientä esilämmittelyä. Nyt kuitenkin on hyvä hetki esitellä viimeisimpiä letitysprojekteja.  Uusimmat kuvat näpättiin tänään, minun My Little Pony- inspiroitunut tukkani saatiin vasta valmiiksi. Ehdimme juuri sisätiloihin ennen kuin keskellä auringonpaistetta alkoi sataa lunta. Mielenkiintoinen kevätsää tänä vuonna.

Minun uusi lookini :D Ehkä astetta karamellisempi, cupcakeja ja my little ponyja ja jäätelövärejä...juuri sopiva alkavaan kesään.

 

Ainon uusi kevätlook tehtiin Saint Patrick`s Dayn aattona ja aikana. Sen lisäksi ne korostavat hienosti hänen uusia korvanlehtitatuointejaan.

Kaisan kesätukan idea oli olla keveä ja helppohoitoinen, pipon allakin toimiva. Siksi se on harvempi kuin muut ja tehty isompiin osioihin. Itse kutsuin tuota yhdistelmää (Gun metal gray, tumman liila ja musta) räsymatoksi :) Mutta kun tulee ihan mieleen.

Karolle tehtiin myös aivan uudenlainen ratkaisu. Sen lisäksi että leikkasin ja värjäsin tuon otsatukan (luonnossa vihreämpi) splitattiin neonvihreä ja musta joka lettiin oikean sävyn aikaan saamiseksi, tarkoitus kun ei ollut tuloksen näyttävän aivan pääsiäispupulta XD

Aten lettikeesi luotiin alkujaan mustasta ja sinisestä mutta nuo siniset päädyttiin vaihtamaan liukuvärjättyyn liila-hopeiseen kuituun. Näin tukasta saatiin vivahteikkaampi.

 

Tänään käytiin myös perhettäni moikkaamassa ennen kesäksi katoamista. Nappasin tarhasta mallikaveriksi Mantelin, oikealta nimeltään Minde´s Worth Waiting.

 

 

 Se on kesä kun mopon bensa tuoksuu vaatteissa, lumisateesta viis. Ja tällä viikolla lopulta kerron, mitä teen kesällä. Salaperäinen vihje on se, että olen sika.


-FreakyAngel