lauantai 30. maaliskuuta 2013

Paras pääsiäinen ikinä


Ja se on vasta puolessa välissä!

Paras pääsiäinen on perheen parissa vietetty pääsiäinen. Eilisen chillailimme hiljaisuudessa äitini luona mutta tänään otimme auton alle ja suuntasimme siskoni luokse Kauvatsalle sekä toiselle tallille Harjavaltaan. Päivään mahtui niin paljon kaikkea kivaa aavoista lumikentistä auringonpaisteiseen trampoliiniin etten tiedä mistä aloittaa kertomisen. Hype hype! :)


Ensimmäiseksi juoksin tietysti tervehtimään Helenan kolmea oria. Jouduimme ajamaan tuonne melkoisen mutkan kautta kun tie Vammalasta oli yllättäen poikki, vaatimaton kolmen metrin kaivanto jota ei autolla ylitetty. Perille päästiin kuitenkin!



Kihauksesta ja Atesta tuli heti kaverit.


Rakas "vanha" mussukkani Poppi-ori <3 (RP-Hale Bopp)


Hepat menossa talliin ratsastamaan lähtöä varten.


Vili 4 kk ensimmäistä kertaa hevosen selässä.

Niin kaunis päivä ja ihanat maastot että kuvia piti tietysti ottaa se sata. :)







Kerran monteratsastaja, aina monteratsastaja. Ratsastuksenopettajamme Riina on nyt syksyn yrittänyt kääntää tuota istuntaani edes vähän klassisempaan suuntaan. Puoli minuuttia poissa maneesista ja kuinkas sitten kävikään :P Mutta hauskaa oli! Lumi vain pöllysi kun me Kihauksen kanssa...köh...putosimme ojaan :) Kipusimme ylös ja matka jatkui. Helena ja Atte olivat kuulemma huutaneet varoituksia mutta enhän minä mitään kuullut pellon toiseen päähän. Attekin viihtyi tänään ratsailla.


Nopeasti vain lumet ovat pelloiltakin sulamassa. Ratsastuksen jälkeen lähdimme Harjavaltaan Ilkan tallille katsomaan kevään ensimmäistä varsaa ja muita hevosia. Suomenhevosori Turon Into toivottaa tervetulleeksi!




Minun suosikkejani ovat ehdottomasti orit. Varsinkin tälläiset supersuloiset ja kivat herrasmiehet kuten Turon Into. (Ja jo poistuneet rakkaani Heppu ja Tähti-Ajatus.) Toinen yhtä suloinen oli tämä tallin uusin tulokas, nimittäin tämän kevään ensimmäinen varsa!


Ujosti se katseli kameraa emänsä vatsan takaa. Hyvin pian saattaa ilmestyä seuraa, sen näköisiä olemuksia oli tammojen tarhassa ettei mene kauaakaan kun jo paritkin pikkujalat julistavat kesän koittamista.



Tammoja ruokintapaikalla.



Hevosten lisäksi minua kutsui pihalla seissyt trampoliini :) Pääsiäisriemua by FreakyAngel :)




HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ 2013!!!


-FreakyAngel

torstai 28. maaliskuuta 2013

Imperiumin vastaisku

Nimittäin McDonalds-imperiumin. Pahaa aavistamatta marssimme tänään pääsiäisloman alkamisen (oli muuten HIRVEÄ alkuviikko) kunniaksi Seinäjoen Mäkkäriin hakemaan mitäpä muutakaan kuin Caramel Ice Lattea (meillä on jo jopa kaverilta saatuja lahjakortteja sitä varten ;). Näin myyjän pahoittelevan ilmeen ja ehdin jo alkaa mielessäni kitistä että TOTTAKAI kone on juuri NYT pesussa kun myyjä sanoikin että koko kahvi on poistettu listalta viime tiistaina. IaaarrrGGGGHHHhhh!!!! Nyt loppui elämä!!! Gaaarrrrr...miksi, OI MIKSI????!!!

Minulta viedään sitten ihan kaikki, kun elämäni eliksiiriä, Muh-maitokahvijuomaakaan ei ole saanut enää vuosiin. Haluan kahvini kylmänä, piste. Lähdimme sitten Tampereelle Mäkkäriin tekemään kevyttä kenttätutkimusta. Oikeasti olimme matkalla Vammalaan, mutta eihän se kierrä kuin, no, 100 kilometriä. Pahoin aavistuksin hiippailimme sisälle, jossa ihana Pauli-myyjä vielä valmisti meille neljä viimeistä (nyyh) kuppia tuota kulinaristista kinuskikofeiinia nestemäisessä muodossa. Klassikko on poistunut. Addiktioni huutaa tyhjyyttään. Elämäni on kahvikeitaaton aavikko.


Julistan muuten aurinkolasikauden virallisesti avatuksi. Viikon päästä minua ei näekään enää muuten kuin lippis päässä, kiitos migreenin. Naureskelimme kyydissämme Seinäjoelle tulleen Miinan kanssa, että aurinkolaseistani ja tämän päiväisestä asustani tulee jotenkin julkkisfiilis, mikä oli todistettava. Kun Atte nappaili näitä asukuvia, kerääntyi vähän matkan päähän miesjoukko katselemaan, enkä voinut olla kuulematta keskustelua. -Eiks toi oo joku julkkis? - Joo, kyllä muuten tiedän sen...- On se ihan tutun näköinen -...en vaan just saa päähäni mistä...


Oh yes, I´m so famous! :D Kieltämättä, joka paikkaan mihin tänään menin, ihmiset tuijottivat. Luulen sen kyllä johtuneen enemmänkin siitä että a. näytin tavalliseen tapaan hämärältä tai b. tuosta tivolinpunaisesta takistani joka tarttui mukaan Luleåsta.


Viimeinenkin toimiva koneemme on muuten aika pitkälti murusina, kirjoitan tätä pöytäkoneelta kaapaistulla näppiksellä ja ilman hiirtä. Nettikin on pääsiäislomalla joten saa nähdä miten tässä jatkossa selvitään. Päättötyön harjoitelma pitäisi palauttaa ensi viikolla, puhumattakaan miljoonasta muusta jutusta. Nyt on kuitenkin pääsiäisloma ja aika ajatella jotain ihan muuta kuin koulujuttuja. Ei kyllä ehtisi mutta yritetään. :)


-FreakyAngel

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Sairaalassa

Herätyskello soi tänään neljältä koska minulla oli aika neurologille Kokkolan sairaalaan, tietysti heti aamulla. Yöunet jäivät siis superlyhyiksi ja muutama sata kilometriä taittui melko lailla silmät ristissä. Olin tosi freesi ja virkeä lääkärin vastaanotolle mennessäni. Mitä sitten tapahtui? Ensi töikseen tämä uusi lääkäri haukkui tapaustani hoitaneen vakilääkärini hyvin epähienosti ja suorasanaisesti lyttyyn, kyseenalaistaen koko hänen ja muiden minua aiemmin tutkineiden ammattitaidon. Äänensävy oli kireä, ärtyisä ja hyökkäävä. Käytös ei ollut millään tasolla asiallista tai hyvien tapojen mukaista. Minulle tuli kurja olo.

Itse toimenpide, jonka oli kuulemma tarkoitus olla jo tuhansille tehty rutiinitarkistus, oli suoraansanottuna kamala kokemus. Lääkäri katkaisi puutikun niin että siihen jäi päähän pitkä, neulanterävä puusälö jolla hän sitten koetteli tuntoreaktioita kasvoistani, käsistäni ja jaloistani. Se sattui todella, tuntui lähinnä kuin hän olisi raastanut ihoani verille ja irti. Pyysin häntä katkaisemaan tikun tasaisemmin, pelkkä rosoinen puureuna olisi varmasti ärsykkeen aiheuttanut, mutta tylysti tokaistu vastaus kuului että tämän kuuluukin sattua! Kun hän jollakin toisella instumentilla veisti jalkapohjaani hyvin voimaakkaasti kipu oli niin suuri että aloin itkeä. Jalkapohjiin ei lakannut sattumasta edes myöhemmin päivällä, ja kun katson niitä näkyvät kantapäästä päkiään menevät paksut hailakanpunaiset viivat. Kävely tuottaa yhä kipua. Lisäksi polvissani on refleksivasarasta jääneet mustelmat. Itkuuni lääkäri reagoi kysymällä äksysti jännitänkö tutkimusta. Minä itken kivusta, en pelosta.

Surullisinta on että tämä ei ole ensimmäinen kerta kun ylimielinen ja tyly lääkäri/sairaanhoitaja kohtelee potilasta kuin alempaa olentoa. Sanotaankin, että jos olet julkisen terveydenhuollon varassa, olet kusessa. Jos ylipäätään pääset hoitoon, olet purukumi lääkärin kengänpohjassa, jotakin josta halutaan nopeasti ja mielellään koskematta eroon. Onneksi poikkeuksiakin löytyy, (myös minulla) mutta valitettavan usein olen kulkenut terveyskeskuksesta ja sairaalasta toiseen saamatta apua, tai edes tulematta kuulluksi. Potilaan hoidon ei pitäisi riippua siitä, millainen päivä ja hetki hoitajalla/lääkärillä on. Myös lääkäri on asiakaspalveluammatissa. Yksityisellä puolella tilanne on toki toinen.

Minulle on huudettu, minua on tuupattu paikasta toiseen, kädet on nostettu pystyyn edes viitsimättä kuulla oireistani, minut on lähetetty tyhjin toimin pois. Minut on leimattu luulotautiseksi, hysteeriseksi ja hulluksi, aina jo ennen kuin olen ehtinyt edes avata suutani. Nyt kolme vuotta elämäni on ollut terveyden saralla helvettiä. Blogia lukeneet jo jotain tietävätkin ja toki pidän yksityisyyden suojaa enkä kaikkea tänne edes latele. Päämääränä tässä nyt kuitenkin on saada selville mikä minulla on. Haarukka on tällä hetkellä välillä aivokasvain-Addisonin tauti- CFS. Käyn koulua mutta ilman Attea en selviäisi jokapäiväisestä elämästä.

Miksi kirjoitan tätä? Miksen vain laita kivaa kuvaa itsestäni ja aloita "tänään minulla oli päällä..." Miksen päästä itseäni ja kaikkia muita helpolla?

Koska elämäni ei ole sitä. Toisina päivinä on, useimmiten ei. Useimmiten pystyssä pysyminen on taistelu. Usein Atte saa syöttää, pestä ja pukea. Lämpöily on kokoaikaista, pahoinvointi ja oksentelu yleistä. Sanoja katoilee, muisti pätkii, vajoan kooman kaltaiseen tilaan jossa unta ei ole mutta hereille ei pääse. Tajuan ympäristöni ja kuulen äänet mutta en pysty reagoimaan niihin. On päiviä, jolloin teen tallitöitä, kävelen, nauran, jaksan kuten ennenkin. On päiviä jolloin sydän vetää rallin ja hengitys salpautuu kahdesta askeleesta. Minä en ole kunnossa, ja minä haluan tietää miksi. Minä haluan pystyä ja jaksaa kuten ennen.

Lisäksi haluan  tuoda julki sen, että ihmisoikeudet on meillä potilaillakin. On oikeus tulla kuulluksi. Olen kyllästynyt siihen että minua kohdellaan kuin kuraa. Olen varma etten ole ainut joka on kokenut näin. "Tietyn ikäisen naisen psyykkinen hysteria" ei ole sinällään hyväksyttävä selitys. Miksi ainoa diagnoosi jonka voin saada on masennus? Ei tietenkään kukaan selviä mistään sairaudesta (varsinkaan pitkäaikaisesta) ilman että se on rankkaa myös psyykelle, mutta minä haluan lisäksi vastauksen siihen., mikä minulla on. Minä en suostu ryömimään peiton alle ja olemaan siellä hiljaa, ottaa psyykelääkkeet kysymättä ja lakata olemasta vaivaksi.

Taisto siis jatkukoon. Who´s with me?

-FreakyAngel

lauantai 23. maaliskuuta 2013

i Luleå

Minä sitten oikeasti poistuin maasta. Vahingossa. Seuraavat kuvat on otettu juuri ennen rajanylitystä. Kun sanoin, että voisin poistua maasta, ei mihinkään lähtemisestä ollut mitään tietoa. Tämä on taas näitä extempore-reissuja.

Kaikki Suomen kaupungit on nähty jo, ja loogisesti seuraava isompi paikka on Luulaja. (Välissä oleva Kalix on pieni ja Kalixkin on nähty jo.)



Olen näyttänyt koko päivän vähintäänkin omituiselta. Ainakin ihmisten tuijotuksesta päätellen.

Aamiainen nautittiin tänään oikeaan tyyliin: Robert´s Mocha, Hunter(!), iso baitti Daim-kakkua ja tuoreita mansikoita. Just the way I like it! Näillä eväillä oli hyvä lähteä kaupunkia valtaamaan.



Täällä Ruotsissa on kevät! 400 km koululta pohjoiseen, kadut ovat sulat, aurinko paistaa täydeltä terältä ja mittari näyttää plussaa. Missä siperiassa me oikein asumme? Lunta reiteen ja pakkasta 30 hujakoilla. Ei ole reilua sanon minä.

Ulkona oleskelun sijaan saimme päivän hyötyliikunta-annoksen kuitenkin enemmänkin hukuttautumalla Luulajan kolmeen kauppakeskukseen ja muutamaan muuhun keskustan liikkeeseen kuin raittiiseen kevätilmaan. Shopping shopping! :)



Joka paikassa oli alet, wuhuuuu! Yksi kauppakeskuksista oli rakennettu hauskasti laivan muotoon, siellä oli tuon ruorin lisäksi mm. pelastusrenkaita ja niitä isoja kansihormeja rekvisiittana. Meinasin saada sydänhalvauksen kun menin Aten pyynnöstä poseeraamaan tuon kanssa ja heti pärähti hälytin käyntiin! Kyse oli kylläkin viereisen kaupan ovihälyttimestä mutta mistäs minä sen tiesin :) ...siksi vähän myrtsi ilme :)



Kapteeni FreakyAngel komentosillalla! :) Perinteisten kauppojen lisäksi ostosmahdollisuuksia oli tarjolla pääkadulta bongatuilla markkinoilla. Atte ostamassa meille donitseja kojusta ja minä hukkumassa ihmisvilinään.



Kierrettyämme kaikki pikku kojut kadun päästä päähän poikkesimme vielä kerran kahvilla. Luulaja on muuten kaunis ja kiva kaupunki, jonne pitää mennä vielä uudemman kerran. Oikeastikin, koska Hööksiä (hevostarvikeliikettä) ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Tiedän että se on siellä! No, olihan sentään Haaparannan Hööks. Nimim. tarttis uudet ratsastushousut.


Kahvi on kansainvälinen käsite. Ainakin näköjään Wayne´s Coffeen osalta. Ruotsissa tuon jättikupin hinta oli 40 kruunua. Muutan sinne. Tuliaisista taasen merkittävin oli tämä, sillä nyt hoituu postauksen teko tarvittaessa kännykälläkin. Kuva vääristää väriä pinkistä poispäin, mutta suurinpiirtein pinkki se kuitenkin on. Eikö väri muka ole kännykässä se tärkein ominaisuus?


Torniota ja Haaparantaakin kierreltiin jonkin verran tänään. Kävimme pyörähtämässä Tornion Suurpilkeissä jotka keräävät joka vuosi ihmisiä joen jäälle niin että jää notkuu. (Pelkästään osallistumiskortteja myydään se 11 000 kpl, siihen vielä yleisö päälle) Helikopteri ilmeisesti lennätti ihmisiä kaupungin yllä, se olisi ollut hauska kokemus! (Saattoi se kyllä olla vain kuvaamassakin).

Pitkä mutta aurinkoinen ja ennen kaikkea antoisa päivä. Pitäisi reissata useammin! Esim. kesäretki Torniosta rajan yli ja ajaen Tukholmaan voisi tulla kysymykseen...

Eikös juu?



 -FreakyAngel

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Uni

Olen nukkunut viimeksi eilisaamuna viideltä. Nukkuminen on niin last season.



Suunnittelen poistuvani maasta.

-FreakyAngel

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Hevostelua

Tuli tänään kesken matematiikan tunnin äkillinen tarve kiivetä pöydälle. Ihan vain. Ei hiiriä tai muutakaan sen kummempaa. Kenellekään muulle koskaan? ...Eikö...? Ei sit. Minä kuitenkin kiipesin. Virkistihän se tuntia.


I got the power!


Aina on aikaa ottaa kuva.

Äsken tallista tullessani odotti ambulanssi asuntolan pihassa. Kysyin Atelta että tietääkö hän asiasta jotain johon Atte totesi että "Ambulanssi? Se onkin sitten jo toinen kerta tälle viikolle." Astetta vauhdikkaampaa täällä meillä, ehkäpä? Päästessäni asuntolan portaat ylös luokkakaverit huikkasivat että "Oothan sä siinä, me jo ajateltiin et oot sä vielä tolpillas..." Laittoi miettimään. Niin, olisinhan se voinut minäkin olla. Sairaalareissun sijaan olen saanut uppoutua taas koulunkäyntiin ilman suurempia häiriöitä, siitä saa olla kiitollinen. Hassua miten sitä unohtaa arvostaa elämän pieniä asioita, kuten jaksamista ja kävelykykyä. Viime päivät ovat sujuneet väsymyksestä huolimatta hyvin. Olen tällä viikolla jopa siirtänyt nimikkohevoseni harjan tälle vuosituhannelle. Yritin kyllä kovasti kapinoida ratsuharja ravitaustaisella suomenhevosella-ajatusta vastaan sanomalla, että meillä on kyllä kotitallissa my little ponyt erikseen, mutta ei mennyt läpi :) Niin se oli vain tartuttava toimeen ja tehtävä luomusta...siisti. *hytistys* nyt on korvakarvatkin leikattu ja harjaa alettu letein kääntää vain yhdelle puolelle. Tuntuu olevan joku juttu täälläpäin. Itsehän olen kyllä sitä mieltä että se kasvaa missä se kasvaa, mutta...ei auta, kääntölettejä vain ja paljon, paljon ohentamista. Projekti ei ole läheskään valmis mutta tässä on tämänhetkinen tilanne:


Kaula-kalju. Vertailun vuoksi kuva alkutalvesta, ja tukkaahan oli kuvasta näkymättömissä molemmin puolin. Hyvä on, ei ollut mikään friisiläistyylinen "kiharaa hurmauskiehkuraa lapaan asti" vaan enemmän tuollainen "tästä puuttuu paloja koska tarhakaveri söi ne" (oli se nyt kuitenkin jo pidempi ja paksumpi kuin kuvassa) mutta...


Mikä on maailman siistein eläin?
-Hevonen, koska sillä on aina harja mukanaan.

Varsojenkin maailmaan kuuluu hyvää. Tänäänkin ne taas kirmailivat auringonpaisteisessa tarhassaan. Kevään lähestymisen huomaa niissäkin jo selvästi. Orit alkavat olla enemmän orimaisia ja hirnuvat niin että pihamaa raikuu kun yksikin kaveri siirretään hetkeksi kauemmas. Ajo-opetuskin on sujunut hyvin, vaikka yksi varsa nukahtikin kesken valjastuksen :) Siis oikeasti NUKAHTI ja kellahti maahan, ei heittäytynyt tahallaan. Siinä olikin nostamista liukkaalla alustalla aisojen välistä.









 


Vauhdikasta viikkoa!

-FreakyAngel