Tässä vielä linkki tarkenpiin tietoihin: http://www.fintage.net/blogi/suvivintage/
Nähdään toivottavasti siellä!
-FreakyAngel
torstai 28. kesäkuuta 2012
menovinkki: Suvi-Vintage kutsuu
Tällaisen ilmoituksen bongasin tänään kirjaston seinältä. En tiedä pääsenkö itse vaikka vossikka-ajelulle tahdonkin, mutta muistakaa ainakin muut mennä katsomaan menneiden vuosien muotia ja automobiileja Tampereelle Tallipihalle, varsinkin kun sisäänpääsykin on ilmainen. En edelleenkään ole henkilökohtaisesti varsinaisen fiftarivillityksen huumaama, mutta kyllä se Vapriikki Vintage vain sen verran kiva oli että uskallan Suvi-Vintagea suositella, järjestähän on sama eli Fintage ry tällä kertaa yhdessä Tallipihan kanssa.
Tässä vielä linkki tarkenpiin tietoihin: http://www.fintage.net/blogi/suvivintage/
Nähdään toivottavasti siellä!
-FreakyAngel
Tässä vielä linkki tarkenpiin tietoihin: http://www.fintage.net/blogi/suvivintage/
Nähdään toivottavasti siellä!
-FreakyAngel
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Juhannus se on ja Juhannus se oli viime vuonnakin.
Keskikesän juhla, Johannes Kastajan mestaaminen, mökki, ranta ja sauna, juhannustanssit, kokko ja kaupunkijuhannus. Kuuluuko juhannustaikoja tehdessä pukeutua valkoisiin vaatteisiin vai olla kokonaan ilman? Tai ehkä vaahtobileet yökerhossa, fantasia-aiheinen muotinäytös ja keppihevosralli juna-asemalla tai puistokonsertti sirkustaiteineen. Jonkun mielestä paras Juhannus on kerrostaloyksiössä pleikkaria pelaten. Aina ei ole edes mahdollisuutta mökkeilyyn. Lapsena Juhannusohjelmani oli aina se sama: vietin kesää maalla serkkujen luona, suku tuli sinne, rakensimme itse kokot ja ohjelmanumerot. Oli näytelmiä, pelejä, ulkosauna sekä ruhtinaallinen juhannusateria, ulos katettuna sekin. Juhannusruusut kukkivat pihassa ja yöllä säikytimme serkkulauman kanssa puoli kylää kulkiessamme valkeissa vaatteissa pitkin kylänraittia kukkia ja aitoja etsien. En voinut kuvitella mitään muuta Juhannusta. Hiukan vanhempina kuljimme kaverini kanssa läpi kaikki seutukunnan nuorison juhannusbileet sen yhden illan aikana. Oli mökkiä, rantaa ja omakotitaloa. Sittemmin Juhannus kutistui pieneksi, milloin oli töissä milloin häissä. Tänä vuonna hyppäsimme Aten kanssa autoon ja lähdimme matkaan ilman suunnitelmia.
Klo 15.00 Olemme päätyneet muutaman mutkan kautta huoltoasema Pirkanhovin pihaan. Juhannusta ei ole vielä löytynyt. Vierestämme kulkee tummahipiäinen nuorimies joka kysyy olemmeko menossa festareille. Sellaisia kuulemma olisi ainakin Kalajoella ja Himoksella, hän kuten mekään ei ole varma minne aikoo päätyä. Sanomme että olemme avoimia kaikelle ja hän hymyilee iloisesti ja toteaa, että ehkä törmäämme vielä matkan varrella.
Jatkamme Tampereen suuntaan, poikkeamme Aten ystävän luokse joka on kaupungissa. Hän liittyy seuraamme Juhannusta etsimään.
Klo 18.00 Olemme ohittamassa Tampereen Juna-asemaa etsien auki olevaa kahvilaa kun huomaamme aseman parkkipaikalla telttoja ja esiintymislavan. Väkeäkin on kerääntynyt jonkin verran paikalle vaikkei mistään yleisöryntäyksestä voi puhuakaan. Juontaja toivottaa kaikkia tervetulleeksi Tampereen Juhannuslaituriin, luvassa kuuluu olevan ainakin valokuvanäyttely, keppihevosralli, Burleskishow, muotinäytös ja juhannustanssit. Ylen Juhannusjuna ja sen 13-tuntinen suora lähetys Helsingistä Rovaniemelle on myös tulossa paikalle. Erittäin hyvin toteutettu keppihevosten tekopaja ja kilpaesterata löytyy heti, katselemme myös pienenpuoleisen Tatuoidut tamperelaiset- valokuvanäyttelyn ja selaamme läpi Ofelia Marketin myyntiteltan. Kuten yleensäkin minua vetävät enemmänkin puoleensa kiinnostavan näköiset ihmiset ja heidän upeat tyylinsä. Minkäs teet, kamera vie tyttöä eikä tyttö kameraa. Kunnes kaikki hiljenee, kaiuttimista kantautuu vieno musiikki ja Ofelia Marketin muotinäytös alkaa. Minä olen myyty ja omassa maailmassani. Juhannuksen taika valtaa minut.
Se mökkijuhannuksesta. Taikamaailma keskellä kaupunkia kelpaa minulle.Koska muuta sen kiintoisampaa ei eräiden nilkkamittaisten rastojen lisäksi näyttänyt olevan tarjolla jatkoimme avoinna olevan kahvilan etsintää kohti keskustaa.
klo 18.40 Kahvilan sijasta löysimme mainosjulisteen josta löytyi tuttu nimi, nimittäin liekkiryhmä Tulikukka jonka Oulun suunnan jäsenten kanssa olemme toisinaan käyneet tulta pyörittämässä. (Atte ja minähän harrastamme tulitanssia- ja puhallusta, meillä oli show mm. Rauman 570 v. juhlassa). Virallisesti tuo juliste kertoi Tahmelan rannalla järjestettävästä Pispalan juhannuksesta, ilmaisesta kaksipäiväisestä ulkoilmakonsertista. Listassa oli useitakin bändejä ja Tulikukka yksi esiintyjistä. Oitis palasimme autoon ja lähdimme etsimään.
klo 19.00 Pispalan mäkisiltä ja mutkaisilta pikkukaduilta paikallistimme opastekyltin, Pispalan Juhannus 100 m, autosta noustua myös musiikki kertoi suunnan. Koska tapahtuma oli alkanut jo päivällä oli väkeä paikalla hyvin auringosta ja rennosta meiningistä nauttien. Paikalle oli tuotu myös juhannussauna jonka löylyistä järveen juoksi useampikin illan aikana. Puut oli koristettu, monipuolinen ruokateltta tarjosi evästä, roskienkeräys oli järjestetty, bajamajat paikalla ja kaikki siis toteutettu paremmin kuin hyvin. Lisäksi bongasin jonkinlaisen kelluvan puutarhalautan, se oli niin hieno :)
Tunnelman innostamana ja Juhannuksen kunniaksi päädyin minäkin kastelemaan varpaani. Vesi oli kirkasta ja kylmää! Poit ovat oleellinen osa Attea ja kulkevat mukana kaikkialle, minäkin innostuin hiukan pyörittelemään mutta veteen en sentään niitä ottanut mukaan :D
22.00 oli aika sanoa rannalle hyvästit ja lähteä etsimään kokkoa. Atte on ilmeisesti maailman paras kokon bongaaja sillä ilman mitään etukäteistietoa koko paikasta olimme jossakin Tampereen etelä/itäpuolella kalastuslammella noin viittä minuuttia ennen kokon sytytystä. Kalastuksen ja grillauspaikan lisäksi oli ainakin auki oleva kahvila/ravintola, näkötorni, minigolf, luontopolkuja ja hyvin varusteltu ratsastuskenttä vieressä. Etsikää, löytäkää ja vierailkaa. Atte tuossa vieressä veikkaa että jostain päin Kangasalaa olisi aika lähellä. Ja vaikka kokot jo savuavatkin sammumaan päin (hienoin ja isoin kokko jonka näimme oli kyllä kokonaisen ladon rauniot.) ei Juhannus suinkaan ole vielä ohi! Matka jatkuu, nyt lauantain puolella olemme jo kulkeneet Humppilan Lasitehtaan läpi ja tämän kirjoitan tuttuun tapaan ABC:ltä, en tosin Kalevasta vaan Huittisista. Aika näyttää mistä seuraavaksi, aika vahva toive on päästä käymään ainakin 7.7 Tampereen Vapriikissa järjestettävässä Dark Marketissa, joka kuuluu osana Lumous Festivaaliin.
Klo 15.00 Olemme päätyneet muutaman mutkan kautta huoltoasema Pirkanhovin pihaan. Juhannusta ei ole vielä löytynyt. Vierestämme kulkee tummahipiäinen nuorimies joka kysyy olemmeko menossa festareille. Sellaisia kuulemma olisi ainakin Kalajoella ja Himoksella, hän kuten mekään ei ole varma minne aikoo päätyä. Sanomme että olemme avoimia kaikelle ja hän hymyilee iloisesti ja toteaa, että ehkä törmäämme vielä matkan varrella.
Jatkamme Tampereen suuntaan, poikkeamme Aten ystävän luokse joka on kaupungissa. Hän liittyy seuraamme Juhannusta etsimään.
Klo 18.00 Olemme ohittamassa Tampereen Juna-asemaa etsien auki olevaa kahvilaa kun huomaamme aseman parkkipaikalla telttoja ja esiintymislavan. Väkeäkin on kerääntynyt jonkin verran paikalle vaikkei mistään yleisöryntäyksestä voi puhuakaan. Juontaja toivottaa kaikkia tervetulleeksi Tampereen Juhannuslaituriin, luvassa kuuluu olevan ainakin valokuvanäyttely, keppihevosralli, Burleskishow, muotinäytös ja juhannustanssit. Ylen Juhannusjuna ja sen 13-tuntinen suora lähetys Helsingistä Rovaniemelle on myös tulossa paikalle. Erittäin hyvin toteutettu keppihevosten tekopaja ja kilpaesterata löytyy heti, katselemme myös pienenpuoleisen Tatuoidut tamperelaiset- valokuvanäyttelyn ja selaamme läpi Ofelia Marketin myyntiteltan. Kuten yleensäkin minua vetävät enemmänkin puoleensa kiinnostavan näköiset ihmiset ja heidän upeat tyylinsä. Minkäs teet, kamera vie tyttöä eikä tyttö kameraa. Kunnes kaikki hiljenee, kaiuttimista kantautuu vieno musiikki ja Ofelia Marketin muotinäytös alkaa. Minä olen myyty ja omassa maailmassani. Juhannuksen taika valtaa minut.
Se mökkijuhannuksesta. Taikamaailma keskellä kaupunkia kelpaa minulle.Koska muuta sen kiintoisampaa ei eräiden nilkkamittaisten rastojen lisäksi näyttänyt olevan tarjolla jatkoimme avoinna olevan kahvilan etsintää kohti keskustaa.
klo 18.40 Kahvilan sijasta löysimme mainosjulisteen josta löytyi tuttu nimi, nimittäin liekkiryhmä Tulikukka jonka Oulun suunnan jäsenten kanssa olemme toisinaan käyneet tulta pyörittämässä. (Atte ja minähän harrastamme tulitanssia- ja puhallusta, meillä oli show mm. Rauman 570 v. juhlassa). Virallisesti tuo juliste kertoi Tahmelan rannalla järjestettävästä Pispalan juhannuksesta, ilmaisesta kaksipäiväisestä ulkoilmakonsertista. Listassa oli useitakin bändejä ja Tulikukka yksi esiintyjistä. Oitis palasimme autoon ja lähdimme etsimään.
klo 19.00 Pispalan mäkisiltä ja mutkaisilta pikkukaduilta paikallistimme opastekyltin, Pispalan Juhannus 100 m, autosta noustua myös musiikki kertoi suunnan. Koska tapahtuma oli alkanut jo päivällä oli väkeä paikalla hyvin auringosta ja rennosta meiningistä nauttien. Paikalle oli tuotu myös juhannussauna jonka löylyistä järveen juoksi useampikin illan aikana. Puut oli koristettu, monipuolinen ruokateltta tarjosi evästä, roskienkeräys oli järjestetty, bajamajat paikalla ja kaikki siis toteutettu paremmin kuin hyvin. Lisäksi bongasin jonkinlaisen kelluvan puutarhalautan, se oli niin hieno :)
Tunnelman innostamana ja Juhannuksen kunniaksi päädyin minäkin kastelemaan varpaani. Vesi oli kirkasta ja kylmää! Poit ovat oleellinen osa Attea ja kulkevat mukana kaikkialle, minäkin innostuin hiukan pyörittelemään mutta veteen en sentään niitä ottanut mukaan :D
22.00 oli aika sanoa rannalle hyvästit ja lähteä etsimään kokkoa. Atte on ilmeisesti maailman paras kokon bongaaja sillä ilman mitään etukäteistietoa koko paikasta olimme jossakin Tampereen etelä/itäpuolella kalastuslammella noin viittä minuuttia ennen kokon sytytystä. Kalastuksen ja grillauspaikan lisäksi oli ainakin auki oleva kahvila/ravintola, näkötorni, minigolf, luontopolkuja ja hyvin varusteltu ratsastuskenttä vieressä. Etsikää, löytäkää ja vierailkaa. Atte tuossa vieressä veikkaa että jostain päin Kangasalaa olisi aika lähellä. Ja vaikka kokot jo savuavatkin sammumaan päin (hienoin ja isoin kokko jonka näimme oli kyllä kokonaisen ladon rauniot.) ei Juhannus suinkaan ole vielä ohi! Matka jatkuu, nyt lauantain puolella olemme jo kulkeneet Humppilan Lasitehtaan läpi ja tämän kirjoitan tuttuun tapaan ABC:ltä, en tosin Kalevasta vaan Huittisista. Aika näyttää mistä seuraavaksi, aika vahva toive on päästä käymään ainakin 7.7 Tampereen Vapriikissa järjestettävässä Dark Marketissa, joka kuuluu osana Lumous Festivaaliin.
Hyvää Juhannusta!
-FreakyAngel
maanantai 18. kesäkuuta 2012
Helsinki Samba Carnaval ja muita kesäisiä tapahtumia
Nyt käydään läpi viime viikonloppua ja sen mahtavia tapahtumia, postauksessa siis glitter-, sulka-, ja intoiluvaroitus. Ensin kuitenkin tähän aamuun, jona heräsin vähän jälkeen neljän päästäkseni Aten kyydillä Tampereen ABC:lle jotta saan netin eli tämän kirjoitettua. Kirjasto (tai mikään muukaan) kun ei ole auki kello kuusi aamulla. Siirtyessäni silmät ristissä vuoteesta autoon näin ensimmäiseksi kuinka kissa kalusi ilmeisesti yhä lämmintä myyrää. Mikään ei aloita päivää kuten tuore ruumis kuistilla. Viikonloppuna ei paljon lepäämään ehtinyt eli nyt väsyttää, katsotaan koska henkilökunta heittää minut ulos pöydässä nuokkumisesta :)
Ensiksikin, karkkiväriset letit ovat lähteneet eli minulla on taas uusi tukka ja selvästikin omaa kivaa kauppakeskus Kluuvissa...
Viikonloppu ei kuitenkaan alkanut Kluuvista vaan Lempäälän Ideaparkista, jossa perjantaina avattiin pohjoiseuroopan suurin sisähuvipuisto, Fun Park. Ammatillisesta kiinnostuksesta olimme luonnollisesti Aten kanssa paikalla, Facebookin kautta kun sai ilmaiset tutustumisrannekkeet (normaalisti 5 euroa, ei sisällä laitteita). Ulkoalue ei ollut vielä valmis eikä paikka ollut yhtään niin kiva kuin odotimme. Tunnelma oli jotensakin väärä ja laimea, varsinaisia tivolilaitteita ei ollut kuin pari ja muutoin oli keskitytty pelkkään interaktiiviseen hifistelyyn eli simulaatiota ja erilaisia wiin tyyppisiä ratkaisuita sekä pelimaailma. Ihan kivaa niille jotka sellaisesta pitävät mutta en minä kyllä huvipuistoksi tuota ehkä kutsuisi. Lisäksi jankkaavat äänitehosteet ovat rasittavat, varsinkin kun ne tunkeutuvat alla oleviin liikkeisiin. Enpä haluaisi olla myyjänä Ideaparkissa. Kai koko laitoksen ideana on kannustaa lapsia liikkumaan, erilaisia juokse ammu heitä "laitteita" kun oli niin paljon, mutta onhan siinä Hoplopkin ihan samassa tilassa. Jotenkin tuntuu ettei koko hanke ole ehkä ihan loppuun asti mietitty, vaikka pihaan rakenteilla olevat merirosvolaivat hienoja ovatkin. Tietenkään en sano, etteikö joku toinen voisi viettää Funparkissa aivan parhaan päivän, minä en vain paikalle syttynyt.
Sittenpä niihin sulkiin ja glitteriin eli Helsingin vuotuinen sambakarnevaali järjestiin perjantaina ja lauantaina 22 kerran. Ja se oli sentään mahtavaa! Ehdimme juuri ja juuri perjantaina seitsemäksi Helsinkiin, jossa Espan lavalla avattiin tapahtuma, kruunattiin sambakuninkaalliset, nähtiin tanssiesityksiä sekä fantasiapukukilpailu. Ilma oli mitä mahtavin ja väkeä paikalla sen mukaisesti eli kunnollista kuvaa ei ole yhtään, hyvä kun ihmismassojen takaa näin itsekään mitään. Pukukilpailu kiinnosti minua tietenkin eniten, ja vaivaa oli tosiaan kovatasoisen kilpailun eteen nähty. Jokaisella asulla oli myös oma tarinansa kerrottavana. Nähtiin mm. Amor, elämänpuu, häämatka, muffinsi sekä syvänmerenkala.
Kun puhutaan pukuloistosta, puhutaan sambasta. Vasemmalla kilpailun voittanut Sokeriruoko, oikealla oma suosikkini, pukua kantaneen naisen karisma oli uskomaton.
Varsinaisen sambatanssin rytmi tempasi minut mukaansa niin etten malttanut pysyä paikallani, tässä kuitenkin pari näpsyä myös tanssijoiden puvuista. Tuon liilapinkin olisin kotiuttanut heti. Samba Carnaval, tapahtuma, jossa minä tunnen itseni alipukeutuneeksi.
Lauantai-aamuna olimmekin hereillä jo kukonlaulun aikaan. Kirjaimellisesti, sillä mitä kauneimman kesäaamun kunniaksi vein Aten tutustumaan Haltialan maatilaan, Helsingin Tuomarilassa(?) sijaitsevaan monipuoliseen kotieläinpihaan, jossa eläinten lisäksi on mm. leikkikenttä, kahvila Wanha Pehtoori ja ilmaista kukkien ja herneiden poimintaa. Itse alueelle pääsy ei myöskään maksa mitään. Useampi kukko siis tosiaan kiekui, mustat, ruskeat ja valkoiset suomenlampaat pikkuruisine karitsoineen heräsivät aamupalalle, poliisihevoset nuokkuivat vapaalla kesälaitumellaan, siat röhkivät ystävällisesti ja Atte näki ensimmäistä kertaa elävän kalkkunan. Epäili sitä kyllä useampaan kertaan jonkinlaiseksi korppikotkaksi. Bongasimme lehmän lammaslaumasta ja lampaan lehmälaumasta suurisilmäinen vasikka vierellään. Haltialan tilalla on Herefordeja, mustia Aberdeen Anguksia sekä pitkäsarvista Ylämaan Karjaa muttei ainuttakaan Suomen- tai Lapinlehmää, mitä hiukan ihmettelen. Nyt kun Miina Äkkijyrkän Suomen lehmä-tilaa ei enää ole, missä niitä pääsee näkemään? Suosittelen Haltialassa käymistä kaikille, varsinkin näin kesäaikaan. Me ainakin koimme siellä ihastuttavan aamun keskellä kauneinta kesämaisemaa ja maaseudun rauhaa- ihan Helsingissä.
Rauhasta ja hiljaisuudesta olikin aika ottaa suunta kohti Senaatintoria ja riemukasta ja värikästä rumpurytmiä joka vauhditti Sambakulkuetta tänäkin vuonna. Jos haluat nähdä oikeasti tapahtuman arvoisia kuvia, katso muualta netistä sillä minä keskityin kokonaisuuksien ja karnevaalilauttojen kuvaamisen sijaan yksityiskohtiin, sokaistuin helmistä, väreistä ja kimalluksesta eli minun kuvani menevät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tahtoo haluaa-linjalla. Atella oli tekemistä että pysyi perässäni kun ryntäsin monituhatpäisessä ihmislaumassa milloin minkäkin sulan tai pikkubikinin perään.
Sambaajien lisäksi paikalla olivat myös Capoeira-ryhmä ja Linnanmäen Cheerleaderit.
Oi autuutta noita asuja, ihmisiä, värejä ja rytmiä. Kun varsinainen kulkue lähti liikenteeseen luovutin kameran Atelle. En vain voinut seurata sivusta ja eikä lantioni yksinkertaisesti pysy paikallaan kun tarttuva musiikki soi. Niinpä seuraavat kuvat ovatkin Aten ottamia, minä kun laitoin omat bileet pystyyn vaikken asiaankuuluvassa asussa ollutkaan. But hey, I am the party :D
Kuten näkyy, sää suosi ja väkeä oli. Alimman kuvan auto on osa itse kulkuetta, ja mitä sieltä kuvataan? No tätä :D
Kyllä, minä olin juuri se hörhö joka sambasi sähkökaapin päällä. Ja se oli mahtavaa!!! Ainakin ohikulkijoilla oli kivaa, päätellen nostettujen peukkujen ja minuun suunnattujen kameroiden määrästä, kuten tosiaan näkyy myös keskeltä itse kulkuetta. Sain myös lentosuukon gorillalta ja niin edelleen :3 Hienot, hienot karnevaalit! Tunnelma katossa ja sitä rataa. Loppuillan bileisiin the Circuksessa emme tosin enää ehtineet jäämään vaikka mieli olisi tehnytkin.
Lopuksi vielä pari asu-& hiuskuvaa Kluuvista:
Ja viikonlopun jaksaminen suurinpiirtein nukkumatta, se oli Robert´s Coffeen ansiota se.
-FreakyAngel
Ensiksikin, karkkiväriset letit ovat lähteneet eli minulla on taas uusi tukka ja selvästikin omaa kivaa kauppakeskus Kluuvissa...
Viikonloppu ei kuitenkaan alkanut Kluuvista vaan Lempäälän Ideaparkista, jossa perjantaina avattiin pohjoiseuroopan suurin sisähuvipuisto, Fun Park. Ammatillisesta kiinnostuksesta olimme luonnollisesti Aten kanssa paikalla, Facebookin kautta kun sai ilmaiset tutustumisrannekkeet (normaalisti 5 euroa, ei sisällä laitteita). Ulkoalue ei ollut vielä valmis eikä paikka ollut yhtään niin kiva kuin odotimme. Tunnelma oli jotensakin väärä ja laimea, varsinaisia tivolilaitteita ei ollut kuin pari ja muutoin oli keskitytty pelkkään interaktiiviseen hifistelyyn eli simulaatiota ja erilaisia wiin tyyppisiä ratkaisuita sekä pelimaailma. Ihan kivaa niille jotka sellaisesta pitävät mutta en minä kyllä huvipuistoksi tuota ehkä kutsuisi. Lisäksi jankkaavat äänitehosteet ovat rasittavat, varsinkin kun ne tunkeutuvat alla oleviin liikkeisiin. Enpä haluaisi olla myyjänä Ideaparkissa. Kai koko laitoksen ideana on kannustaa lapsia liikkumaan, erilaisia juokse ammu heitä "laitteita" kun oli niin paljon, mutta onhan siinä Hoplopkin ihan samassa tilassa. Jotenkin tuntuu ettei koko hanke ole ehkä ihan loppuun asti mietitty, vaikka pihaan rakenteilla olevat merirosvolaivat hienoja ovatkin. Tietenkään en sano, etteikö joku toinen voisi viettää Funparkissa aivan parhaan päivän, minä en vain paikalle syttynyt.
Sittenpä niihin sulkiin ja glitteriin eli Helsingin vuotuinen sambakarnevaali järjestiin perjantaina ja lauantaina 22 kerran. Ja se oli sentään mahtavaa! Ehdimme juuri ja juuri perjantaina seitsemäksi Helsinkiin, jossa Espan lavalla avattiin tapahtuma, kruunattiin sambakuninkaalliset, nähtiin tanssiesityksiä sekä fantasiapukukilpailu. Ilma oli mitä mahtavin ja väkeä paikalla sen mukaisesti eli kunnollista kuvaa ei ole yhtään, hyvä kun ihmismassojen takaa näin itsekään mitään. Pukukilpailu kiinnosti minua tietenkin eniten, ja vaivaa oli tosiaan kovatasoisen kilpailun eteen nähty. Jokaisella asulla oli myös oma tarinansa kerrottavana. Nähtiin mm. Amor, elämänpuu, häämatka, muffinsi sekä syvänmerenkala.
Varsinaisen sambatanssin rytmi tempasi minut mukaansa niin etten malttanut pysyä paikallani, tässä kuitenkin pari näpsyä myös tanssijoiden puvuista. Tuon liilapinkin olisin kotiuttanut heti. Samba Carnaval, tapahtuma, jossa minä tunnen itseni alipukeutuneeksi.
Lauantai-aamuna olimmekin hereillä jo kukonlaulun aikaan. Kirjaimellisesti, sillä mitä kauneimman kesäaamun kunniaksi vein Aten tutustumaan Haltialan maatilaan, Helsingin Tuomarilassa(?) sijaitsevaan monipuoliseen kotieläinpihaan, jossa eläinten lisäksi on mm. leikkikenttä, kahvila Wanha Pehtoori ja ilmaista kukkien ja herneiden poimintaa. Itse alueelle pääsy ei myöskään maksa mitään. Useampi kukko siis tosiaan kiekui, mustat, ruskeat ja valkoiset suomenlampaat pikkuruisine karitsoineen heräsivät aamupalalle, poliisihevoset nuokkuivat vapaalla kesälaitumellaan, siat röhkivät ystävällisesti ja Atte näki ensimmäistä kertaa elävän kalkkunan. Epäili sitä kyllä useampaan kertaan jonkinlaiseksi korppikotkaksi. Bongasimme lehmän lammaslaumasta ja lampaan lehmälaumasta suurisilmäinen vasikka vierellään. Haltialan tilalla on Herefordeja, mustia Aberdeen Anguksia sekä pitkäsarvista Ylämaan Karjaa muttei ainuttakaan Suomen- tai Lapinlehmää, mitä hiukan ihmettelen. Nyt kun Miina Äkkijyrkän Suomen lehmä-tilaa ei enää ole, missä niitä pääsee näkemään? Suosittelen Haltialassa käymistä kaikille, varsinkin näin kesäaikaan. Me ainakin koimme siellä ihastuttavan aamun keskellä kauneinta kesämaisemaa ja maaseudun rauhaa- ihan Helsingissä.
Rauhasta ja hiljaisuudesta olikin aika ottaa suunta kohti Senaatintoria ja riemukasta ja värikästä rumpurytmiä joka vauhditti Sambakulkuetta tänäkin vuonna. Jos haluat nähdä oikeasti tapahtuman arvoisia kuvia, katso muualta netistä sillä minä keskityin kokonaisuuksien ja karnevaalilauttojen kuvaamisen sijaan yksityiskohtiin, sokaistuin helmistä, väreistä ja kimalluksesta eli minun kuvani menevät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tahtoo haluaa-linjalla. Atella oli tekemistä että pysyi perässäni kun ryntäsin monituhatpäisessä ihmislaumassa milloin minkäkin sulan tai pikkubikinin perään.
Sambaajien lisäksi paikalla olivat myös Capoeira-ryhmä ja Linnanmäen Cheerleaderit.
Oi autuutta noita asuja, ihmisiä, värejä ja rytmiä. Kun varsinainen kulkue lähti liikenteeseen luovutin kameran Atelle. En vain voinut seurata sivusta ja eikä lantioni yksinkertaisesti pysy paikallaan kun tarttuva musiikki soi. Niinpä seuraavat kuvat ovatkin Aten ottamia, minä kun laitoin omat bileet pystyyn vaikken asiaankuuluvassa asussa ollutkaan. But hey, I am the party :D
Kuten näkyy, sää suosi ja väkeä oli. Alimman kuvan auto on osa itse kulkuetta, ja mitä sieltä kuvataan? No tätä :D
Kyllä, minä olin juuri se hörhö joka sambasi sähkökaapin päällä. Ja se oli mahtavaa!!! Ainakin ohikulkijoilla oli kivaa, päätellen nostettujen peukkujen ja minuun suunnattujen kameroiden määrästä, kuten tosiaan näkyy myös keskeltä itse kulkuetta. Sain myös lentosuukon gorillalta ja niin edelleen :3 Hienot, hienot karnevaalit! Tunnelma katossa ja sitä rataa. Loppuillan bileisiin the Circuksessa emme tosin enää ehtineet jäämään vaikka mieli olisi tehnytkin.
Lopuksi vielä pari asu-& hiuskuvaa Kluuvista:
Ja viikonlopun jaksaminen suurinpiirtein nukkumatta, se oli Robert´s Coffeen ansiota se.
-FreakyAngel
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)