Lyhyelläkin matikalla voidaan siis laskea, että tällä aikataululla herätään neljän ja viiden välillä ja nukkumaan päästään joskus kymmenestä kahteentoista. Sen lisäksi että olen muutenkin jo ihan poikki, tähän väliin heitettiin päivän varoitusajalla vielä muutto asuntolasta toiseen. Koska meillä ei ole kämppää muualla, on tavaraa vähän enemmän kuin kaksi kassia ja pyykkipussi.
Aamulla laahauduin talliin. Ruokittuani hevoset lähdin viemään niitä yksitellen laitumelle. Vein ensimmäisen, oksensin. Seuraavan, oksensin taas. Kolmannen kohdalla oksensin jo samalla kun heppa söi iloisesti viereistä pusikkoa. Yhteisymmärrystä, tiedättehän. Mikään ei osoita myötätuntoa kuin hevonen. Pää jyskyttäen kuljeskelin pitkin tallinseiniä kunnes soitin Aten hakemaan.
Tämä päivä on kulunut vuoteessa, unen ja valveen rajamailla. Sairaslomaa ei näin pikkupaikkakunnalla sunnuntaina saa mistään. Tai ehkä soittamalla ambulanssi pihaan mutta se tuntui vähän... liioitellulta. Luvattomat poissaolot aiheuttavat seuraamuksia. Ne pitää korvata. Minulla on nyt tältä viikolta yli kymmenen tuntia ylitöitä. Riittääköhän se?
Eilen vallinneesta kylmänkosteasta säästä sain illaksi sellaiset reumaattiset säryt etten liikahtaa voinut. Sorminivelet ja nilkat turposivat muodottomiksi. Tämän päivän migreeni, pahoinvointi ja kuume eivät olleet asettua edes lääkkeillä, levolla ja hieronnalla. Huomenna on edessä taas täysi päivä, paras voimaantua siihen mennessä tai en tosiaan tiedä mitä teen. Tuntuu että nämä käyttävät minut loppuun. Normaalimittaista työpäivää olisin varmaan jaksanut paremmin. Toivottavasti.
Ehkä huominen muuttaa kaiken. Ehkä asiat ovat silloin paremmin. Tai ehkä teen lopulta yli voimieni ja olen loppukesän burnout-lomalla.
Minulla kun on tapana sanoa, että jos jotakin tekee, tekee sen sitten hyvin.
Näihin mietteisiin,
-FreakyAngel
