Oikeinhan minä arvasin että Maailmanpyörä on taas kasassa ennen kuin seuraavan kerran pääsen koneelle. Keravalta lähtö sujui ongelmitta vaikka vähän venähtikin, ajanottoni mukaan 16, 5 h meni ennen kuin MP-kolonna kentältä lähti Jämsän kautta kohti Jyväskylää. Maailmanpyörähän koostuu kolmesta rekasta ja yhdestä persoonasta joka Kuuskolmosena tunnetaan. Minä matkustin keskirekan kyydissä jota ajoi Aku, Timpan ja Mikon tilalle nipun päälle juoksentelemaan tullut viime vuotinen ajomies, jonka virkaa minä nyt siis toimitan. Kysyin toki mitä hän tästä alanvaihdosta tuumasi, mutta totesi ettei se häntä suuremmin häirinnyt. Tietenkin meillä on toinenkin uusi, ensimmäistä kesää Tivolissa viettävä Vihreä, ei taaskaan mitään tietoa nimestä mutta hänellä oli yllään kirkkaan vihreä työhaalari ja onhan hän meidän porukastamme vihrein, vaikka Setä on uusi MP:llä hän on kuitenkin jo toista vuotta kiertueella. Vihreä teki purun, ajoi autotraktorin Jyväskylään ja ilmeisesti lopetti, koska kasauksessa saimme joukkoomme toisen jo MP:llä meriittinsä hankkineen, Jyrin. Minä olen tilanteeseen tyytyväinen, Jyri ja Aku ovat molemmat mukavia ja tekevät työnsä hyvin. Lisäksi he hyväksyvät minut hienosti joukkoonsa, mikä naisena tivolissa on iso asia. Lisäksi Aku karjaisi ensimmäisenä kausauspäivänä saunan tyhjäksi minua varten mistä olen suunnattoman kiitollinen, viisi päivää likaisena ja märissä vaatteissa kun joskus koituu muutoilla kohtaloksi ennen kuin naisten suihku saadaan toimimaan.
Tivolin ensimmäinen muutto näin keväällä oli tapansa mukaan sekasortoinen. Yleensähän ajo tapahtuu kolonnissa, joissa on määrätyt kuskit ja kolonnanjohtaja, jotka liikkuvat näköetäisyydellä toisistaan ja pysähtyvät samoilla huoltoasemilla jne. Tällä kertaa MP-kolonna ei aivan suoriutunut yhtä matkaa perille. Me keskirekassa johdimme kolonnaa josta ensin perästä hävisi Setä, joka oli liikenneympyrästä lähtenyt seuraamaan väliimme tullutta kirkkaanpunaista sora-autoa kuormauspaikalle asti (mikä on aika hyvin sillä meidän rekoissamme vain nuppi on punainen ja on niillä vähän kokoeroakin saati sitten ulkonäössä). Odottelimme setää parkissa miltei tunnin ennen kuin saimme häneen yhteyden ja pääsimme jatkamaan matkaa. Jossain päin keskellä ei mitään tuli meille mutka matkaan kun ajokistamme loppui polttoaine. Niinpä. Niin ei pitäisi käydä ja meille oli sanottu kaikkien ajokkien olevan tankattu kuten kuuluukin. Kaikki muut ilmeisesti olivatkin. Siinä sitten vietimme Akun kanssa useamman tovin keskellä yötä odotellen polttoainetäydennystä. Onneksi emme kumpikaan ole järin hiljaisia joten aika sujui väsymyksestä huolimatta rattoisasti. Kun sitten pääsimme jatkamaan matkaa saimme tiedon että Kuuskolmosesta oli jossakin ylämäessä räjähtänyt rengas, joten ainakin meidän laitteemme päätyi Hippokselle kirjaimellisesti osa kerrallaan. Se hyvä puoli viivytyksessä oli että kämppä oli ehtinyt jo perille ja paikoilleen ja vaikkei sähköä tai vettä ennen aamua tullutkaan uni maistui erinomaisesti kylmässäkin kontissa.
Mutta Jyväskylä. Tyhmät, tyhmät Mäkkärit tässä kaupungissa! Atte oli ajanut autotraktorin, nopeus siinä 35 km tunnissa, oli perillä niin paljon jälkeeni että lähdimme hänen tultuaan suoraan hakemaan Caramel Ice Lattea (letitys, kuvaus ja tivolimuuttojuomaa) ennen kasauksen alkua. Atte tuli siis valvoneeksi yli 70 h putkeen kun omakin auto piti siirtää pois Keravalta. Kahvi olisi tullut siis tarpeeseen mutta ei, yhdestään paikkakunnan kolmesta Mäkkäristä ei tätä tuotetta saa. Kyllä otti päästä! Ihme touhua sanon minä, olkaa sitten laittamatta sitä tuoteluetteloonne kun ette kerran sitä tarjoile. Muutenkin on kummaa kun kyseisen eliksiirin hinta vaihtelee 2-2.50 e välillä paikasta riippuen, miten kaikki muu pysyy saman hintaisena? McDonalds, ole hyvä ja selitä. Tähän vielä päälle valmiiksi märät vaatteet, tolkuton univaje ja taukoamaton sade, niin kunnon kasausfiilis oli tosiaankin valmis. Ja aijuu, ei tietenkään vessaa muutakuin Monitoimitalon aukioloaikoina ennenkuin wc-vaunumme huristeli kentälle ja saatiin toimintaan. Kasaukseen oli onneksi aika ti- to mikä on ruhtinaallista vaikkei mieliala kovin korkealla ollut missään vaiheessa kellään. Eilen kun laite lopulta oli valmis ja pesty (vettä ei tietenkään tullut letkua pitkin yhtään...hoh hoh) olin kuumeessa, nälkäinen, märkä ja painuin suoraan nukkumaan. Miehet onneksi pääsivät edes saunaan mutta minä yritin lämmittää kolminkertaisiksi turvonneita käsiäni konttimme kylmänkosteudessa parhaansa puhkuvalla patterilla kunnes tosiaan nukahdin uupuneena niine hyvineni kunnes Atte pääsi omilta laitteiltaan illan suussa ja tuli peittelemään. Loppu hyvin, kaikki hyvin, tänään on avauspäivä ja sadekin on tauonnut, joten totean kuten niin monesti ennenkin ettei tivoli ole työ, se on elämäntapa.
-FreakyAngel
