Porvoo - ihana kaupunki

Porvoo on lapsuuteni muistojen kaupunki. Olen viettänyt siellä lukuisia ikimuistoisia hetkiä serkkujeni ja jo edesmenneen mummoni luona. Äitini on kotoisin Kerkkoosta, entisestä Porvoon maalaiskunnasta. Porvoo edustaa minulle aurinkoa, Pappagallon pistaasi-, kookos-, ja manteliliköörijäätelöä silloin vielä ei niin täyteenahdetussa jokirannassa, vossikka-ajelua Lootus-hevosella jonka lempiruokaa oli turistien sille tarjoilema mansikkajäätelö (Itse paheksuin sitä syvästi ja kanniskelin mukanani kuivattuja leivänkannikoita :), piknikkejä Linnavuorella säädyllisen nukkumaanmenoajan jälkeen kuunnellen tuhansien heinäsirkkojen siritystä, uimareissuja Krookkooseen, Porvoon nukkemuseota, kävelyretkiä vanhaan kaupunkiin, piipahtamista Brumbergille maistelemaan ja ehdotonta halua päästä Riimikkoon, joka on ollut lapsuudestani asti lempiliikkeeni Porvoossa. Tällä kertaa toimme Aten kanssa äitini Porvooseen pääsiäistä viettämään ja ehdimme itsekin viettää täällä mitä miellyttävimmän ja aurinkoisimman pääsiäisen aluspäivän mitä kuvitella saattaa. Itse pääsiäinen kuluu meiltä letittäessä muualla joten nautimme ansaitusta vapaasta Vanhassa kaupungissa äitini ja hänen ystävänsä kanssa.

Porvoon kuuluisat ranta-aitat hallitsevat kaupungin puoleista näkymää vanhalta sillalta katsoessa.

Linnavuori ja sitä ympäröivä ulkoilu-alue, myöskin vanhalta sillalta katsoen.

Atte ja äitini ylittämässä vanhaa siltaa, kumpikin tyylillään.

Ihastuttavasta säästä huolimatta ei turistimassoja ollut tavalliseen tapaan liikkeellä. Saimme siis rauhassa liikkua Vanhan kaupungin kapeilla kujilla ja nauttia toinen toistaan hurmaavampien pikku putiikkien kekseliäistä ja kutsuvista näyteikkunoista. Ensimmäiseksi oli tietenkin poikettava rakkaassa Riimikossani.

Parasta Riimikossa on mielestäni nukkekodin esineet ja paperinuket- jaamme äitini kanssa jälkimmäiseen yhteisen kiinnostuksen. Nukkekodin tarvikkeiden valikoima on Riimikon erikoisuus ja kattaa todella kaiken vohveliraudoista hiirenloukkuihin, eikä tarvitse olla alan harrastaja ihastuakseen lukuisiin yksityiskohtaisiin pikku esineisiin jotka täyttävät liikkeen etuhuoneen monipuolisuuden kirjollaan. Kun olin pieni, sain aina poiketessamme valita yhden uuden pikku esineen nukkekotiini. Joku ehkä loukkaantuu kun ilmoitan, että minä en pidä Lundbystä pätkääkään. Nämä, nämä ovat sitä jotakin!

 

Riimikko on ollut olemassa niin kauan kuin muistan mutta takahuone ei ole enää sellainen kuin lapsuudessani- valitettavasti. Muistan sen jännittävänä sadun ihmemaana, jossa veljenikin jaksoi viihtyä. Siellä oli näet rakennettuna erilaisia näkymiä laatikoissa jotka alkoivat elää nappia painamalla tai narusta vetämällä. Kuinka kuvailisin ymmärrettävästi? Tavallaan ne olivat mekaanisia leluja, uskomattoman taidokkaasti rakennettuja. Joulun alla joulumuori alkoi pyörittää kauhaansa puuropadassaan, pääsiäisenä noita-akat lensivät Kyöpelinvuorella. Kun ajattelette nukketeatteria, pääsette aika lähelle. Nyt takahuone on myyntitilaa, josta paperinukkehyllykin löytyy. Minä ja äitini rakastamme paperinukkeja ja minulle onkin niitä kertynyt jo yli kolme sataa. Arvostan vanhanaikaista, kaunista nukketyyppiä jota- kuten paperinukkeja yleensäkään, on enää vaikea löytää mistään. Riimikossa on sentään vielä jäljellä osa lapsuuteni- ja äitinikin lapsuuden rakkaimmista aarteista, kuten kuvassa näkyvät Tuhkimo, Lumikki ja Ruusunen. Miksi niin harva nykylapsi opastetaan maailmaan, jossa riittävät kynä, paperi ja sakset? Omassa sukupolvessani jo minä tunnuin olevan poikkeus, tietääkö paperinukeista siis enää kukaan?

Aten saatua houkuteltua minut ulos Riimikosta (ei ole ehkä paras hetki ostaa Nukkekotiin tarvikkeita jos kaikki tavarasi ovat pakattuina laatikoihin joihin pääset käsiksi seuraavan kerran syksyllä) ja poikettuamme Porvoon pienessä suklaatehtaassa suklaakahvilla (Aten lempikauppa Porvoossa) löysimme Kirkkokadulta itselleni uuden liikkeen johon ihastuin heti. Kyseessä on second hand store Doris&Duke, jossa yllätyksekseni Vintage-vaatteiden ja lahjatavaroiden ohella oli myös kattava goottivaatteiden osasto. Hinnatkin goottikuteissa olivat mukavia, talvitakit 45 ja minihamoset 25 euroa, noin esimerkiksi. Hell Bunnya enimmäkseen, muita merkkejä niukalti. Koko liike on äärettömän houkutteleva, värikäs ja ylenpalttisen sievä. Onneksi syömään poikenneet äitini ystävineen soittivat ja kutsuivat meitä siirtymään vanhalle rautatieasemalle, muutoin olisin kaivautunut noihin rekkeihin koko päiväksi. 

 

 

Porvoon vanha rautatieasema ja sen makasiinit sijaitsevat vanhan sillan toisella puolella, hetki suoraan ja oikealle kirkolta päin. Siellä toimivat Porvoon Wanha Rautakauppa sekä Wanhan Aseman Makasiinipuoti, molemmat ehdottomasti tutustumisen arvoisia paikkoja. Itse olin molemmissa ensikertaa, ja kummankin liikkeen mukavat herrasmiehet olivat auliita kertomaan paikkojen historiaa ja antoivat esitteet blogiani varten. Ja oi niitä tavaroita!

 

Rautakaupan esite kertoo mm. näin: Porvoon Wanha Rautakauppa on korjaajan, entisöijän ja vanhasta pitävän aarreaitta, aito perinnerakentajan rautakauppa. Valikoimassa on vanhoja sekä vanhoilla malleilla tehtyjä tuotteita saranoista takonauloihin, tapeteista uuninluukkuihin. Rakennuksessa (Porvoon vanha Asema) on myös pieni korjausrakentamisnäyttely ja sveitsiläisen huonekaluverhoilijan työhuoneet. Asemaa vastapäätä on nähtävillä vanhoja vetureita ja junanvaunuja. 

"Vanha talo ei ole aito, jos se pussitetaan muovilla ja silataan lateksilla; talon henki säilyy vain jos yksityiskohdatkin ovat saaneet arvoisensa kohtelun." 

Pinkit sydänlukot huusivat nimeäni ensi silmäyksellä, ja tuosta koristeellisten avainten laatikosta äitini osti minulle yhden kaulakoruksi. 

Wanhan Aseman Makasiinipuoti tarjoaa sekin ihmeteltävää laidasta laitaan. Hulppeiden puitteiden lomasta löytyvät niin käsityöaarteet kuin luomutuotteetkin. Lisäksi sieltä kuuleman mukaan saa kaupungin parhaan kahvin, josta tosin en itse osaa sanoa, minä kun maistelin Herra Hakkaraisen päärynälimua :)

Makasiinin tiloissa toimii myös joulun alla joulupuoti ja nyt pääsiäisen alla pääsiäismyymälä. Pääsiäisen teemaan oli leivottu myös nämä herkulliset leivät joita koristi komea kukko.

Myyntiartikkeleiden ohella ihastukseni herätti myös suuri, taidokkaasti tehty pienoisrautatie liikkeen perällä jonka liikkuvasta junasta yritin turhaan saada selvää kuvaa.

 Lähtiessämme pitäjämies heitti vielä minulle ja Atelle tehtävähaasteen, mutta siitä lisää jos ja kun pääsemme sen toteuttamaan. Näissä merkeissä sujui mahtava päivä Porvoossa, illalla kävimme vielä kiirastorstain ehtoolliskirkossa. En voi olla laittamatta loppuun vielä erästä katukuvaa, aivan huippuja nuo eri tavaroin varustetut oy sekatavarakauppa ab-pömpelit!

 -FreakyAngel