Ensiksikin, karkkiväriset letit ovat lähteneet eli minulla on taas uusi tukka ja selvästikin omaa kivaa kauppakeskus Kluuvissa...
Viikonloppu ei kuitenkaan alkanut Kluuvista vaan Lempäälän Ideaparkista, jossa perjantaina avattiin pohjoiseuroopan suurin sisähuvipuisto, Fun Park. Ammatillisesta kiinnostuksesta olimme luonnollisesti Aten kanssa paikalla, Facebookin kautta kun sai ilmaiset tutustumisrannekkeet (normaalisti 5 euroa, ei sisällä laitteita). Ulkoalue ei ollut vielä valmis eikä paikka ollut yhtään niin kiva kuin odotimme. Tunnelma oli jotensakin väärä ja laimea, varsinaisia tivolilaitteita ei ollut kuin pari ja muutoin oli keskitytty pelkkään interaktiiviseen hifistelyyn eli simulaatiota ja erilaisia wiin tyyppisiä ratkaisuita sekä pelimaailma. Ihan kivaa niille jotka sellaisesta pitävät mutta en minä kyllä huvipuistoksi tuota ehkä kutsuisi. Lisäksi jankkaavat äänitehosteet ovat rasittavat, varsinkin kun ne tunkeutuvat alla oleviin liikkeisiin. Enpä haluaisi olla myyjänä Ideaparkissa. Kai koko laitoksen ideana on kannustaa lapsia liikkumaan, erilaisia juokse ammu heitä "laitteita" kun oli niin paljon, mutta onhan siinä Hoplopkin ihan samassa tilassa. Jotenkin tuntuu ettei koko hanke ole ehkä ihan loppuun asti mietitty, vaikka pihaan rakenteilla olevat merirosvolaivat hienoja ovatkin. Tietenkään en sano, etteikö joku toinen voisi viettää Funparkissa aivan parhaan päivän, minä en vain paikalle syttynyt.
Sittenpä niihin sulkiin ja glitteriin eli Helsingin vuotuinen sambakarnevaali järjestiin perjantaina ja lauantaina 22 kerran. Ja se oli sentään mahtavaa! Ehdimme juuri ja juuri perjantaina seitsemäksi Helsinkiin, jossa Espan lavalla avattiin tapahtuma, kruunattiin sambakuninkaalliset, nähtiin tanssiesityksiä sekä fantasiapukukilpailu. Ilma oli mitä mahtavin ja väkeä paikalla sen mukaisesti eli kunnollista kuvaa ei ole yhtään, hyvä kun ihmismassojen takaa näin itsekään mitään. Pukukilpailu kiinnosti minua tietenkin eniten, ja vaivaa oli tosiaan kovatasoisen kilpailun eteen nähty. Jokaisella asulla oli myös oma tarinansa kerrottavana. Nähtiin mm. Amor, elämänpuu, häämatka, muffinsi sekä syvänmerenkala.
Kun puhutaan pukuloistosta, puhutaan sambasta. Vasemmalla kilpailun voittanut Sokeriruoko, oikealla oma suosikkini, pukua kantaneen naisen karisma oli uskomaton.
Varsinaisen sambatanssin rytmi tempasi minut mukaansa niin etten malttanut pysyä paikallani, tässä kuitenkin pari näpsyä myös tanssijoiden puvuista. Tuon liilapinkin olisin kotiuttanut heti. Samba Carnaval, tapahtuma, jossa minä tunnen itseni alipukeutuneeksi.
Lauantai-aamuna olimmekin hereillä jo kukonlaulun aikaan. Kirjaimellisesti, sillä mitä kauneimman kesäaamun kunniaksi vein Aten tutustumaan Haltialan maatilaan, Helsingin Tuomarilassa(?) sijaitsevaan monipuoliseen kotieläinpihaan, jossa eläinten lisäksi on mm. leikkikenttä, kahvila Wanha Pehtoori ja ilmaista kukkien ja herneiden poimintaa. Itse alueelle pääsy ei myöskään maksa mitään. Useampi kukko siis tosiaan kiekui, mustat, ruskeat ja valkoiset suomenlampaat pikkuruisine karitsoineen heräsivät aamupalalle, poliisihevoset nuokkuivat vapaalla kesälaitumellaan, siat röhkivät ystävällisesti ja Atte näki ensimmäistä kertaa elävän kalkkunan. Epäili sitä kyllä useampaan kertaan jonkinlaiseksi korppikotkaksi. Bongasimme lehmän lammaslaumasta ja lampaan lehmälaumasta suurisilmäinen vasikka vierellään. Haltialan tilalla on Herefordeja, mustia Aberdeen Anguksia sekä pitkäsarvista Ylämaan Karjaa muttei ainuttakaan Suomen- tai Lapinlehmää, mitä hiukan ihmettelen. Nyt kun Miina Äkkijyrkän Suomen lehmä-tilaa ei enää ole, missä niitä pääsee näkemään? Suosittelen Haltialassa käymistä kaikille, varsinkin näin kesäaikaan. Me ainakin koimme siellä ihastuttavan aamun keskellä kauneinta kesämaisemaa ja maaseudun rauhaa- ihan Helsingissä.
Rauhasta ja hiljaisuudesta olikin aika ottaa suunta kohti Senaatintoria ja riemukasta ja värikästä rumpurytmiä joka vauhditti Sambakulkuetta tänäkin vuonna. Jos haluat nähdä oikeasti tapahtuman arvoisia kuvia, katso muualta netistä sillä minä keskityin kokonaisuuksien ja karnevaalilauttojen kuvaamisen sijaan yksityiskohtiin, sokaistuin helmistä, väreistä ja kimalluksesta eli minun kuvani menevät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta tahtoo haluaa-linjalla. Atella oli tekemistä että pysyi perässäni kun ryntäsin monituhatpäisessä ihmislaumassa milloin minkäkin sulan tai pikkubikinin perään.
Sambaajien lisäksi paikalla olivat myös Capoeira-ryhmä ja Linnanmäen Cheerleaderit.
Oi autuutta noita asuja, ihmisiä, värejä ja rytmiä. Kun varsinainen kulkue lähti liikenteeseen luovutin kameran Atelle. En vain voinut seurata sivusta ja eikä lantioni yksinkertaisesti pysy paikallaan kun tarttuva musiikki soi. Niinpä seuraavat kuvat ovatkin Aten ottamia, minä kun laitoin omat bileet pystyyn vaikken asiaankuuluvassa asussa ollutkaan. But hey, I am the party :D
Kuten näkyy, sää suosi ja väkeä oli. Alimman kuvan auto on osa itse kulkuetta, ja mitä sieltä kuvataan? No tätä :D
Kyllä, minä olin juuri se hörhö joka sambasi sähkökaapin päällä. Ja se oli mahtavaa!!! Ainakin ohikulkijoilla oli kivaa, päätellen nostettujen peukkujen ja minuun suunnattujen kameroiden määrästä, kuten tosiaan näkyy myös keskeltä itse kulkuetta. Sain myös lentosuukon gorillalta ja niin edelleen :3 Hienot, hienot karnevaalit! Tunnelma katossa ja sitä rataa. Loppuillan bileisiin the Circuksessa emme tosin enää ehtineet jäämään vaikka mieli olisi tehnytkin.
Lopuksi vielä pari asu-& hiuskuvaa Kluuvista:
Ja viikonlopun jaksaminen suurinpiirtein nukkumatta, se oli Robert´s Coffeen ansiota se.
-FreakyAngel