keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Omat sanat

Koko elämäni olen etsinyt omia sanoja.

Kirjoittaminen on minulle helppoa. Syntyvät tekstit ovat kuin valmiit lankakerät aivojeni varastossa.
Otan yhden lankakerän ja kerin sen auki. Seuraavana päivänä lanka näyttää olevan väärää väriä.

Samoin on itseni kanssa. On helppoa olla minä, ei vain ole helppoa tietää mikä minä tänään on. Eilispäivän huominen on väärää väriä. Itseään kun ei voi keriä auki. Paitsi ehkä kirjoittamalla. Rakentamalla elämänmittaisen palapelin, purkaen yhden palan kerrallaan. Jotkut pitää jättää syrjään odottamaan, osa menee paikalleen heti. Kärsivällisyys on hyve, ja vasta lopussa näkee mikä kuva ja malli pelissä oli.
Elämä on jännittävää kun ei tiedä itsestään liikoja.

Olen halunnut kirjoittaa jotain pienestä asti. Mieluiten romaanin. Aloitin kun olin yhdeksän. Sain aikaan tekstin sirpaleita. Olen saanut siitä asti joten viimein lakkasin kirjoittamasta. Menin hiukan enemmän solmuun. Olen aina halunnut olla Kirjailija. Perheessäni se sanottiin niin. Hän on Kirjailija, sanottiin jostakusta. Isolla koolla, se oli jotakin suurta ja tavoittelemisen arvoista. Hän on urheilutähti,
se ei ollut mitään. Pienellä uulla vain. En siis osaa uida enkä luistella mutta pääni on täynnä puoliksi purettuja lausevyyhtejä. Lapsi oppii perheeltään elämisen mallin mutta paljonko synnynnäiset kyvyt ratkaisevat?

En koskaan tiedä kuinka olla. Kaoottinen symbioosi liian monen minuuden välillä ja kenellä ovat avaimet ongelman ratkaisuun? Itsellänikö vai jollakin toisella? Jos itselläni, kenellä minuista? Miksi muut eivät näe ja koe elämää ja olemista minun laillani?
Mikä olen minä?

En koskaan erehdy kysymään Kuka olen minä sillä siihen minua on liian paljon. Kuka on yksi. Minä olen usea ja yleensä joukkoon sopimaton. Uusi minä joka päivälle. Yleensä väärä. Väärä muille enemmän kuin väärä minulle.  Minä olen monisyinen ja kiehtova ja vailla sääntöjä. Epäistuva, epäsopiva epäminä.

Olen elänyt jonkinlaisen pidennetyn lapsuuden. Hyppäsin teinivuosien yli enkä löytänyt aikuisuuttakaan. Niinpä kasvot vanhenevat ja esitän edelleen samaa kysymystä kuin kaikki vuodet tähän asti: Mikä olen Minä ja mikä on minkäkin minän paikka?


Haluan luoda jotakin elämää suurempaa. Haluan että minulla on merkitystä. Minulla on tahto ja halu loistaa muiden tähtiä kirkkaammin.
Haluan luoda maailman jossa ketään ei ahdeta väkisin jonkun toisen muottiin.

Haluan löytää omat sanat.

-FreakyAngel