Nyt alkavat varsoille jo kehittyä selvästi erilaiset luonteet ja itselliset persoonat. Kuinka toiset suhtautuvat erilaisiin varusteisiin heti alusta saakka tyynen rauhallisesti...
...ja kuinka toiset saavat pelkät suitsetkin vaikuttamaan lähinnä keskiaikaisilta kidutusvälineiltä.
Koulullamme ei ole ponivehkeitä joten harjoitusvälineet ovat vielä vähän isoja :) Pienempikokoisille varsoille varsinkin valjaissa on melko sovittaminen etteivät siirry paikaltan jos varsa vaikka heittäytyy maate kesken lenkin. Luonne-eroja löytyy taas tässäkin asiassa.
Toiset ovat kuin olisivat jo vuosia raveissa kiertäneet ( mikään ei hätkäytä niitä enää, kääntyvät, pysähtyvät, ylipäänsä suhtautuvat kaikkeen stoalaisella tyyneydellä )...
...kun taas toiset kiipeävät seinille ja suosivat hiukan lentävämpiä lähtöjä.
Harvoin tullaan edes ajatelleeksi että yksi hevosen tärkeimpiä taitoja on kärsivällisyys odottaa rauhassa. Oli kyseessä sitten ratsastustunnille meno tai kilpailutilanne, on hevosen kyettävä seisomaan kiinnisidottuna (mieluiten) rauhallisesti ja vikuroimatta. Sillä välin kun toiset ovat vuorollaan ajo/näyttelyharjoituksissa toiset opettelevat tätä taitoa.
Kuinka jotkut seisovat kuin paikalleen naulittuina...(eivät kyllä tosiasiassa nämä kaksi :)
...ja toiset riehuvat kunnes nukahtavat niille sijoilleen.
Ohjas-ajossa käytetään näin aluksi ajajan lisäksi kahta taluttajaa. Lenkit ovat vielä pieniä ja sisältävät kuolaintuntumaan totuttelua, pysähdyksiä ja käännöksiä.
Kun kaikki varsat on vuorollaan käytetty kierroksella on aika riisua valjaat ja taluttaa hevoset takaisin pihatolle odottamaan seuraavaa koitosta.
Säässä kuin säässä, hevostyttö (tai -poika) ei luovuta! :) Kuvat SAMALTA varsanopetustunnilta kymmenen minuutin välillä. Tämä ilma on ollut täällä vähän vaihtelevaa. Nyt on -22 ja ikkunamme alla käydään hiihtokisoja.
-FreakyAngel