I got the power!
Aina on aikaa ottaa kuva.
Äsken tallista tullessani odotti ambulanssi asuntolan pihassa. Kysyin Atelta että tietääkö hän asiasta jotain johon Atte totesi että "Ambulanssi? Se onkin sitten jo toinen kerta tälle viikolle." Astetta vauhdikkaampaa täällä meillä, ehkäpä? Päästessäni asuntolan portaat ylös luokkakaverit huikkasivat että "Oothan sä siinä, me jo ajateltiin et oot sä vielä tolpillas..." Laittoi miettimään. Niin, olisinhan se voinut minäkin olla. Sairaalareissun sijaan olen saanut uppoutua taas koulunkäyntiin ilman suurempia häiriöitä, siitä saa olla kiitollinen. Hassua miten sitä unohtaa arvostaa elämän pieniä asioita, kuten jaksamista ja kävelykykyä. Viime päivät ovat sujuneet väsymyksestä huolimatta hyvin. Olen tällä viikolla jopa siirtänyt nimikkohevoseni harjan tälle vuosituhannelle. Yritin kyllä kovasti kapinoida ratsuharja ravitaustaisella suomenhevosella-ajatusta vastaan sanomalla, että meillä on kyllä kotitallissa my little ponyt erikseen, mutta ei mennyt läpi :) Niin se oli vain tartuttava toimeen ja tehtävä luomusta...siisti. *hytistys* nyt on korvakarvatkin leikattu ja harjaa alettu letein kääntää vain yhdelle puolelle. Tuntuu olevan joku juttu täälläpäin. Itsehän olen kyllä sitä mieltä että se kasvaa missä se kasvaa, mutta...ei auta, kääntölettejä vain ja paljon, paljon ohentamista. Projekti ei ole läheskään valmis mutta tässä on tämänhetkinen tilanne:
Kaula-kalju. Vertailun vuoksi kuva alkutalvesta, ja tukkaahan oli kuvasta näkymättömissä molemmin puolin. Hyvä on, ei ollut mikään friisiläistyylinen "kiharaa hurmauskiehkuraa lapaan asti" vaan enemmän tuollainen "tästä puuttuu paloja koska tarhakaveri söi ne" (oli se nyt kuitenkin jo pidempi ja paksumpi kuin kuvassa) mutta...
Mikä on maailman siistein eläin?
-Hevonen, koska sillä on aina harja mukanaan.
Varsojenkin maailmaan kuuluu hyvää. Tänäänkin ne taas kirmailivat auringonpaisteisessa tarhassaan. Kevään lähestymisen huomaa niissäkin jo selvästi. Orit alkavat olla enemmän orimaisia ja hirnuvat niin että pihamaa raikuu kun yksikin kaveri siirretään hetkeksi kauemmas. Ajo-opetuskin on sujunut hyvin, vaikka yksi varsa nukahtikin kesken valjastuksen :) Siis oikeasti NUKAHTI ja kellahti maahan, ei heittäytynyt tahallaan. Siinä olikin nostamista liukkaalla alustalla aisojen välistä.
-FreakyAngel
