Minua ahdistaa kaappien käyttäminen. En nyt tarkoita sitä perinteistä
"vaatteeni ovat lattialla koska kaapista ei ikinä löydä mitään"-
ahdistusta vaan sitä että reissuelämän ja vaihtelevan asunnottomuuden
jälkeen en enää tahdo käyttää kaappeja. Kaappi symboloi sitoutumista ja
paikalleen jämähtämistä. Ne huokuvat lopullisuutta. Pidän mieluummin
vaatteeni sporttikasseissa ja leväytän ne joka kerta nurin kun tarvitsen
jotakin kuin laskostan ne siististi omille hyllyilleen. Entäs jos pitää
tai tahtoo yhtäkkiä lähteä? Sinnehän ne jäisivät.
 |
| Kuvia muuton keskeltä. |
Muuton
jälkeen ihmiset kuulemma aloittavat järjestelyn yleensä keittiöstä.
Ainakin sen verran, että ruokaa pääsee ja mahtuu laittamaan ja
tarpeelliset tavarat ovat esillä. Minä jätän keittiön viimeiseksi, jopa
lykkään siihen kajoamista. Sen sijaan kyllä voisin hyvinkin avata kolme
vuotta varastossa lojuneet laatikot, käydä ne läpi ajan kanssa
lajitellen ja heittää turhat pois - jos siis saisin pakata kaiken
uusiin, vähemmän kärsineisiin laatikoihin ja unohtaa ne sitten. Mutta
kun vastassa näin monen vuoden jälkeen ovatkin keittiön kaapit - iskee
ahdistus. Vaikka minäkin olen tuhannesti tivolikopissa ja sadasti koulun
asuntolassa manannut milloin kaulimen milloin kulhon tai paistinpannun
puutetta en osaa iloita niiden tulevasta saatavilla olemisesta yhtään.
Sillä jos sinulla on keittiö sinulla on koti. Hotellihuoneessa ei ole
keittiötä, eikä kai kukaan oikeasti käytä niitä näön vuoksi olevia
vaatekaappejakaan. Hotellissa saa lopultakin levätä kun olet ensin
viikon kiertänyt puiston penkkejä tai nukkunut autossa, mutta hotelliin
ei jää kiinni. Hotellissa asuu reissun ja lähdön tuntu.
 |
| Grand Championseja näkyi kertyneen tasan 100. |
Uuden
asuntomme, kotimme, seinät ovat valkoiset. Vuokra-asunnon valkoiset.
Sitä sävyä jota kukaan ei koskaan valitse pysyvään asuntoonsa, sitä joka
sanoo "tähän ei voi tehdä kotiaan, ei ripustaa, piirtää, maalata,
naulata, tämä joka tahraantuu helposti." Etukäteen ajattelin, kuinka
hauskaa on taas päästä kunnolla sisustamaan, iso kolmio, vaikkakin
kerrostalossa. Niin kauan oli rauha ja viihtyvyys kun kaikkialla lojui
laatikoita eikä missään päässyt kävelemään. Kun huonekalut saatiin
paikalleen näin ettei tätä mitään sisustaa voinut, ei näitä seiniä ei
tätä tilaa. Saattoi vain sovittaa kaiken irrallisen mihin se parhaiten
kävi ja jättää silleen. Koti pitääkin aloittaa seinistä, laittaa maalit
ja tapetit, tehdä omanlaisensa tilat, sen opin.
 |
| Keskityn oleelliseen. DracuLauran ja Clawdeenin lisäksi myös barbit retkeilevät nyt pahvilaatikkovuorella. |
Itse
asiassa meiltä puuttuu niitä kaappeja. Huoneet ovat korkeat, mahtuisi
isojakin. Jyhkeitä, kauniita, koristeellisia, tammipuisia. Minulla on
paljon kirjoja. Mutta kaappeja on sitten vaikea muuttaa. Suuria, pysyviä
huonekaluja hankitaan sitten kun asetutaan aloilleen, pysähdytään,
aletaan ehkä pikkuhiljaa tuottaa jäkälää ja kasvaa sammalta. Minulla on
kaappiahdistus.
 |
| Nukkekoti odottaa taas asukkaitaan. Sielläkin muutto menossa. |
"Matkalaukkuun pakattu elämä on vapaa matkustamaan eikä joudu miettimään vuokran erääntymistä."
-FreakyAngel
