Tämä on taas näitä. Loogisesti otsikossa lukisi "Kukkaisviikko vol 2 (Keskiviikko)" mutta eipä vain lue. Ei lue eikä tule koskaan lukemaankaan, keskiviikko kun oli oikea surkeiden sattumusten sarja (joka muuten ylsi kärkisijoille otsikkokilvassa). Kuvia ei sitten ole eikä tule, mutta kerron silti tuosta vihoviimeisestä päivästä jotakin.
Ensiksi, heräsin aamuyöstä kesken unien. Väsytti siis kunnolla koko päivän. Atella meni töissä myöhään mutta nippanappa ehdimme viideksi Keskustorille katsomaan Sorin Sirkusta, ihan "ammatillisesta" kiinnostuksesta, kuuluuhan tulenpyörityskin sirkustaiteisiin. Ohjelma keskiviikkona oli lähinnä lapsille suunnattu ja esityskin sen mukainen, ihan viihdyttävä joskaan ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä. Työnnyn eturiviin ja nostan kameran käyttövalmiiksi. Mitään ei tapahdu vaikka kuinka painan laukaisinta. Vilkaisen ruutua. Kamerassa ei ole muistikorttia. Ilkkuu teksti minua. Samassa muistan, korttihan jäi koneeseen kun tuli kiire lähtö. Seuraava esitys, Sokos feat Hip Hop House, alkaa siten ettei korttia ehdi hakea jos haluaa ehtiä syömään ja nälkäkin olisi...päätän luovuttaa kuvien suhteen, kerkeäähän sen sitten illaksi saada Lord Estin keikalle. Toim.huom. Näytin kivalta. Olin pukeutunut enemmän omaan makuuni kuin tiistain kukkamekko. Kerrankin. Olisin halunnut kuvia. Lähdemme syömään. Joka paikka on täyteen ammuttu ja Hip Hop House aloittaa samaan aikaan kun lopulta saamme ruoat eteen. Harmittaa, mutta onneksi se illan pääshow on oikeasti vasta illalla. Sitä en menetä ja ehdin sen muistikortinkin saada hyppysiini. Lähdemme takaisin keskustaan kunnolla ajoissa. Puristan kameraa sylissäni. Illasta tulee hyvä! Seuraavan tunnin etsimme umpeen ruuhkautuneesta keskustasta parkkipaikkaa. Joka puolella on autoja, osa ihan keskellä kulkuväyliä koska minnekään ei mahdu. Ihmismassat purkautuvat juna-asemalta ja vaeltavat laumana jonnekin. Atte muistaa: Ai niin, se Red hot chilipeppersin keikka on tänään!" Lord Estin keikka on sekin jo hyvää vauhtia menossa. Näen lavan kun ajamme ohi. Kotipihassa luovutan, ei ehdi enää kävellen. Näin surkeaa päivää en muista toista. Lopulta päätän, etten postaa enää ikinä mitään ja vietän loppuelämäni menemättä mihinkään. Sitten nukahdan meikit naamassa.
Tänään, ambivalenssi osoittaa olemassaolonsa ja yhtäkkiä kaikki onkin loppujen lopuksi parasta ikinä. Tai ainakin melko lähelle. Aamulla laittaudun pitkään ja hartaasti. Nautin siitä että saan olla kerrankin itseni näköinen. Kiukullanikin laitan päälle mitä tahdon välittämättä säästä/käytännöllisyydestä/mukavuudesta/kilometreistä minun ja keskustan välissä. Päähän kahmalokaupalla kanekalonia, kiristän korsetin kylkiluideni ympäri ja nousen transformereilleni (ne ovat kengät, btw) enkä ota sitä lippistä. Enkä lisää vaatetta sään varalle, evästä, mitään. Nyt en välitä. Menen sinne missä on hyvä, eli maailmanpyörän juurelle. Juon kaksi kuppia Coffee Housen Coffee Moccaa kermavaahtoineen ihan keskenäni. Aurinko paistaa arasti pilven takaa ja isken MP:lle silmää. "Et ole minun mutta menettelet. Kahviseuraksi ihan kelvollinen toveri." Se ei vastaa vaan valmistautuu henkisesti päivän asiakkaisiin, viettää pitkää aamua. Kofeiini tulee ja täyttää suonet ja murheellisen mielen lupauksilla. Elämä on ihan hyvää, sittenkin.
Kun kaikki menee pieleen, shoppailu auttaa. Kun on murheellinen ja alakuloinen, ostokset (turhuus-ostokset) piristävät. Stereotypia, enkä ole himoshoppaaja, mutta tänään se toimi! Olin matkalla kirjastolle katsomaan, josko löytäisin Monster High- sarjan kakkososaa (joo joo, on lapsille joo ja aika ylipinnallista kuraa joo) mutta eksyinkin matkalla Seppälään. Koko myymälä on yhtä aletarraa ja vielä lisäksi osta 2 maksa 1 koko hoito. Pikkuinen lohtushoppaaja pääsi irti. Lieka jäi tyhjänä roikkumaan käteen kun se viiletti hyllyjen välissä. Kun se tyytyväinen hymy huulillaan palasi lopulta ruotuun sen ostoskassi oli kuin joulupukin säkki ennen aattoa. Täynnä kaikkea ihanaa turhuutta: 10 eriväristä kynsilakkaa, läjä irtoripsiä, pinkki-leopardi-meikkilaukku, glitterspray, sukkahousuja, koruja, sukkia... U name it. Hintaa säkille tuli pari kymppiä. Attekaan ei itkenyt, vaan vei illemmalla hakemaan toisen säkin. Se mies osaa käsitellä naisia. Shoppailuterapian jälkeen suuntasin kirjastolle, vietin siellä viihtyisässä nojatuolissa mukavan parituntisen kunnes sain yllättävän viestin eräältä vanhalta ystävältä jota en ole nähnyt viimeksi ties koska. Ja niin se päivä sitten sujui, parasta ikinä. Hän tuli kirjastolle ja suuntasimme Tivoliin. Hänen ideansa, ja aika passeli minulle nimen puolesta :) Tivoli on siis ravintola, jossa menun pääosana ovat tanskalaiset(?) voileivät. Eikä nyt puhuta mistään pikku juustoleivästä, vaan tuhdeista herkullisista annoksista. Nautimme ruoasta ja päivitimme kuulumisia, aika kului siivillä.
Kun Atte tuli kävimme kirjastolla lainaamassa läjän ihastuttavia kirjoja jotka olin tänään löytänyt. Minä todella nautin kirjoista. Tämän päivän puolella tulee vielä toinen kaveri kylään jota myöskään en ole hetkeen tavannut. Elämä on...ihan parasta.
p.s. Lelukaupasta löytyi Monster High-koulutarvikkeita. Oi mahtavuutta.
-FreakyAngel
