Kukkaisviikon päättävää päivää, lauantaita, vietettiin mitä ihastuttavimmassa loppukesän lämmössä aamun harmaasta viileydestä huolimatta. Toria koristamaan asetellut kesäkukat näyttivät loistavan koko voimallaan ja väkeä oli kerääntynyt paikalle runsain määrin. Lauantai kantoi nimeä Grande Finale, Suuri Loppuhuipennus, ja sitä se todella olikin sambakulkueineen ja Bollywood- ryhmineen. Ohjelma oli täynnä tanssia, värikkäitä, rytmikkäitä esityksiä aina itämaisesta tanssista kilpatanssin pyörteisiin asti. Olimme Aten kanssa paikalla kolmesta yhdeksään, iloiten joka hetkestä.
Koska aamupäivä oli tuulinen, harmaa ja syksyisen viileä, olin asustautunut kerroksittain tarjetakseni vaikka sateessa, mikä kostautui tietenkin myöhemmin, olin sambatessani läkähtyä helteeseen :) Juhlan kunniaksi laittelin aamulla hiuksetkin uusiksi:
Kukkaloistoa Keskustorilla: (myös ensimmäisessä kuvassa)
Suuntasimme jo yhden aikaan kaupungille käydäksemme kunnolla syömässä jaksaaksemme koko päivän. Vein Atenkin käymään Tivolissa Finlaysonilla, samaisessa herkullisia tanskalaisia voileipiä tarjoilevassa ravintolassa johon tutustuin muutamaa päivää aiemmin ensi kerran. Päätin jo silloin että näitä herkkuja on hänenkin saatavaa maistaa ja oikeassahan minä olin, turhaa edes mainita että mies oli myyty :) Jälkiruoasta huolehti kaikessa yksinkertaisuudessaan kirjaston kahvila, päivän nousseet lämpölukemat kun houkuttelivat meidät Iced Coffee Mocan (jääsuklaakahvi kermavaahdolla ja suklaakastikkeella) pariin. Tällä tavoin energisoituneina oli hyvä siirtyä seuraamaan sambakulkueen etenemistä.
Uni ão da Roseira, Tampereen sambakoulu, juhlii 25 vuotista taivaltaan avaruusteemalla Cylox- timanttiplaneetan uusi aika. He olivat (luonnollisesti) myös Helsingin Sambakarnevaaleilla tänä vuonna, mutta vaikka olinkin nähnyt shown jo kertaalleen ei se meininkiä haitannut. Värejä, sulkia, glitteriä, tanssia...mitä muuta kukaan voi elämäänsä kaivata? Sitä paitsi, maltoinpahan tällä kertaa keskittyä kuvaamiseen. Missään ei kyllä edes näkynyt sambaamiseen sopivaa sähkökaappia ;P Katsojia oli paljon, aurinkoa tarpeeksi ja meininki hyvä. Kulkue alkaa tiedemiesten löytäessä Cyloxin ja ja jatkuu siitä mitä mielikuvituksellisemmin aina passistoista karnevaalilavoihin.
Kulkueen suoriuduttua poliisisaatossa torille kadut avattiin ja sambaesitys valtasi kukkaislavan. Ennen tätä kuitenkin ohjeisti juontaja tämän vuotisen kukkaistytön keralla Suomen suurimman videopostikortin, jossa yleisö huutamalla toivotti ihmiset tervetulleiksi Kukkaisviikolle.
Minuun oli ilmeisesti jo viikon aikana totuttu, pääsin vapaasti "omalle" paikalleni lavan viereen, josta oli edes jonkinlaiset mahdollisuudet kuvata lavan tapahtumia esteettömästi. Ellei oteta lukuun tuota raivostuttavaa mikkiständiä. Kiitokset järkkäreille että sain olla, kaikki muut viereeni pyrkijät kun käskettiin pikavauhtia pois.
Sambashown jälkeen tulivat muut tanssiryhmät. Azucar, "sokeri", eli Tampereen salsaajat (minun on niin pitänyt osallistua heidän järjestämiinsä jokaviikkoisiin kesäsalsoihin, mutten vielä ole saanut tilaisuutta. Kiitos mahdollisuudesta kuitenkin!) Tämän jälkeen Spiral ry:n kilpatanssia kolmen parin voimin, Mihrimah ry, itämainen tanssi ja lopuksi lennokas Bollywood, josta kieltämättä nautin ehdottomasti eniten. Ryhmänvetäjän sanoin: " Me hymyilemme, me eläydymme." Juuri kuten tanssiessa kuuluukin!
Eläytyä, eläytyä he kaikki todella osasivat! Danny´s Bollywood Dance Crewn lavashow oli kuin yhteenlyöty tanssijoiden sydän ja sielu, joka sykki hetken yhdessä rytmissä. Yleisö oli haltioissaan, tempautui mukaan, eli ja koki. Suomalainen yleisö! Penkissä ei istuttu, niillä seisottiin. Hymyiltiin, taputettiin käsiä. Ja minä, minä olin tulessa mukana, sen keskellä, liekkinä lavan vierellä.
Onnellinen olento.
Lopuksi ryhmä tuli lavalta alas, yleisö pakkautui lavan eteen kuin parhaassakin konsertissa ja tori aaltoili kuin meri tanssijoiden voimasta. Ei ollut enää yleisöä ja lavashowta, ei katsojia ja esiintyjiä, vaan yksi suuri yhteinen kokemus, musiikki ja tanssi. (jossa vaiheessa kuvia ei enää otettu koska kamera jäi aitaan roikkumaan kun minä menin mukana.)
Oh, mikä kokemus! Tuota päivää en olisi jättänyt väliin, en kerta kaikkiaan! Ja mahtui siihen muutakin kuin vain se, mitä lavalla tapahtui. Koska FreakyAngel rakastaa kaikkea tanssia, innostuin myös tästä:
Torin laidalla oli menossa aivan oma tanssitempaus, kun POLE academy mainosti syksyn alkavia kursseja. He kertoivat mahdollisuudesta harrastaa tankotanssia ja muita "erikoisempia" tanssi/akrobatialajeja Tampereella. Vaikka tytöt eivät päälavalla olleetkaan, ei heiltä yleisöä silti puuttunut kun ohiajavat autot pysähtyivät ihmettelemään uudenlaisia liikennemerkkejä :)
Mukavaa päivässä oli myös se kun Atte, joka ei omien sanojensa mukaan koskaan voita mitään, voitti Kooveen järjestämässä kaupunkisuunnistuskilpailussa itselleen pipon. Hymy on aito.
Aten paita sen sijaan kuulemma herätti katseita ja pakenemistarpeita muissa ihmisissä. Tunnuslauseemme, me pikku tulenpyörittäjät. Minäkin mainostin vähän paidallani:
Toisella puolella lukee "Give me something to dance to" , mikä toive toteutui sekin kun poislähtiessä kuulimme torin takaa kantautuvaa reggaerytmiä. Seurasimme rummun ääntä ja löysimme toisen lavan päälavan takaa, jonka edessä ruohikolla istui ihmisiä ryhmissä ja osa tanssikin. Musiikki oli hyvää ja toki jäimme Aten kanssa vielä illaksi paikalle tanssimaan ja viettämään iltaa. En tiedä mikä tapahtuma oli kyseessä mutta kannatan ehdottomasti. Oli piste iin päälle päästä vielä päivän lopuksi liikkumaan tosissaan ja antaa muiden (ohikulkijoiden) huolehtia kuvaamisesta. Onnellinen FreakyAngel!
-FreakyAngel
