Tänään tuli taas romahdus. Vaikka se ei varsinaisesti ollutkaan yllätys sillä koko viikko on menty alaspäin, säikähdin silti pahasti (ja Atte myös). Tämä oli näet yksi pahimmista pitkään aikaan, ja nyt olen taas vangittuna vuoteeseen. Heräsin juuri kuuden tunnin horroksesta vain toteamaan etteivät kuume ja kaikensyövä heikkous ole menneet mihinkään. Tosin, jostain pitää iloita eli kädet pelittävät taas (voin postata!) enkä ole oksentanut-ainakaan vielä.
I collapsed again today. Though it wasn´t really a surprise, I had gone downwords the hole week, still it scared me (and Atte too). This was one of the worst for a long time, and now I´m back stuck into a bed. I just woke up from a six-hour "sleep" and noticed that the feaver and the weackness haven´t gone anywhere. I just REALLY wish I can attend to school tomorrow, I have missed so much classes already!
So this is how it is:
Pyydän anteeksi, en omista kuvia vaan löysin ne netistä. Ne vain kuvaavat parhaiten!
I am truly sorry, I don´t own the pictures (they are found from the internet) but they just tell ecxatly...
Tässä kuvassa kiteytyy totisesti kaikki. Se, kuinka asiat oikeasti ovat ja se, kuinka haluan ne nähdä. Kun et muuhun pysty voi varpaiden heiluttelu olla suunnaton ilo. Ei saa antaa periksi vaan on keskityttävä johonkin muuhun. Minun vointini on suoraan määriteltävissä rimssujen määrään.
Tahdon kerätä ympärilleni mahdollisimman paljon kaikkea ilahduttavaa ja kaunista, satumaista ja ylenpalttista. Rimssumekkoja, sateenkaaria, kuppikakkuja, poneja...
I want to collect around me every bit of sweetnes, cuteness and frills i can. As much as possible. So rainbows and ponies, unicorns and cupcakes, welcome...
Toisinaan todellisuuspakoisuuteen on jopa hiukan syytä.
Sometimes You just have to be an escapist.
Jos olet yhden huoneen vanki, millainen se olisi?
Don´t You rather be sick in this kind of place?
En edelleenkään omista kuvaa/still don´t own the picture! Just HAD TO borrow it...next ones are mine.
Once upon a time there was a summer
and I was in a place where flowers bloomed
I sat on a bench beside the garden
and let the sunlight take care of me instead
No worries and no pain were on that garden
and I felt that I could be happy too
I will never forget that day; Oh how the birds sang!
and I will always remember how the roses bloomed.
Ei suomennosta, valitan. Kirjoitin tuon minuutti sitten. Mutta olen aiemminkin maininnut eräästä päivästä, jolloin pitkän huonon jakson jälkeen pääsin jälleen ulos ja istumaan puutarhassa. Kuvat siis Hatanpään Arboretumista Tampereelta.
Ei ehkä paras mahdollinen syntymäpäivä. :(
Maybe not the best birthday one could have. :(
-FreakyAngel
