photoshoot: Urban Streetfighter

Hiljaiseloa blogin puolella on ollut tovi, sillä olen taas viettänyt viikon netin ulottumattomissa. Kyllä, sellaisiakin paikkoja Suomesta löytyy :) Anyhow, aikani ja intoni ovat vieneet suurimmassa määrin erilaiset kuvausprojektit ja myös the Court of Braids on koonnut rivinsä tauon jälkeen ja päässyt letityksen makuun uudella innostuksella. Tämäkin postaus piti julkaista jo viikko sitten mutta ehdin aiheeseen käsiksi vasta nyt. Kuten viimeksi mainitsin, minut pyydettiin Ouluun kuvauskeikalle ja itse Oulun käsittelinkin edellisellä kerralla. Tämä photoshoot oli minulle erityinen sillä minulla oli uusi malli, Qlli, ja Oulu on minulle paikkana suhteellisen vieras joten jo kuvauspaikkojen valinta oli haaste sinänsä. Olosuhteista johtuen varsinaista stailausta ei tällä kertaa tehty, kunhan hiukan vaatetusta puolessa välissä muutettiin jotta saatiin kuviin oikeaa Streetfighter-henkeä. Erityylinen photoshoot oli virkistävä toteuttaa ja Qlli oli mahtava malli kun oikea setti löytyi. Joustavuutta tarvitaan kun valo hupenee hirveällä tahdilla ja Aten kanssa pitää nostaa kuvaaja minihameessa milloin minkäkin padon päälle...

kuvat/photos: FreakyAngel
Sijainti/location: Oulu, (puistoalueet)
Malli/model: Qlli
Kuvausassistentti/WhatEverThatIsInEnglish;): Atte

Urban Streetfighter

 

Seuraavat neljä kuvaa otettiin alkuperäisessä lookissa, olkoon sitten nimeltään vaikka Modern James Dean :D Kuvia tuli tähänkin settiin taas se miljoona, mutta nyt vain oli Streetfighterin vuoro. Aktiiviset voivat bongata ne muualta netistä Qllin omilta mestoilta.

Nyt olen Porvoossa, menossa ylioppilasjuhliin niin kuin kai kaikki muutkin ja vettä sataa taivaan täydeltä niinkuin kai kaikkialla muuallakin. Haasteita pukeutumiseen ja no, minulla on maiharit ihan suosiolla. Kuvia tuskin tulee liiemmälti otettua, sanotaanko vaikka että asuni näyttää siltä että katsoin Liisa Ihmemaassa hiukan liian monesti. Toivottavasti kenenkään kevyet kesämekkohaaveet tai satiinikorkkarit eivät tuhoudu sään vuoksi. Muistakaamme kalossit! :)

-FreakyAngel

 

photoshoot: Divas to the Dancefloor!

Tällä viikolla vietin pari päivää Oulussa kuvauskeikan vuoksi ( Kyseisen photoshootin tulokset seuraavassa postauksessa) ja minulle jäi myös jonkin verran aikaa pyöriä kaupungilla sekä tutustua Oulun lukuisiin puistoihin. Kävin katsomassa Dark Shadowsin, söin jälleen kerran Pannukakkutalossa, tein mahtavia löytöjä Second Hand Storelta, olin katsomassa miekkailunäytöstä sekä hengailin sekä uusien että vanhojen ystävien kanssa Ainolan puistossa. (Ainakin minulle sanottiin että kyseessä oli Ainolan puisto, siinä Museon ympäristössä kuitenkin.) Ilma oli muutenkin mitä sopivin ulkona oleskeluun. Ensimmäiset kesäpäiväni!

Puiston täydellisen ihanat valossa kylpevät maisemat innoittivat Atteakin kuvaamaan ja ennenkuin huomasin oli jälleen yksi FreakyAngel-photoshoot syntynyt. Ilman mitään etukäteissuunnittelua, juuri sen näköisenä kuin satuin sinä päivänä olemaan FreakyAngel presents:

Divas to the Dancefloor

Mustelma käsivarressa by Maailmanpyörä, onneksi älysin peittää jalkani :D Kuvat siis perinteisesti Atte ja sijaintina Oulu. Nyt on kesä!

-FreakyAngel

Perfect match.

Pukeutumisen kirjoittamattomissa (ja osin kirjoitetuissa) koodistoissa on lukuisia yhdistelysääntöjä, joita minä luonnollisestikaan en noudata. Kuten että sukkien tulisi olla samanväriset kuin paita. Pyh. Mutta kuka nyt ei haluaisi sovittaa kynsilakkaansa hiuksiinsa? Kyllä. Tietenkin haluan. Looginen on ajatteluni taas tälläkin saralla. Ja ei, tämä ei koske luonnollisen väristä päätä, ellei sitten fuksia-turkoosi-vaaleanpunaista lasketa luonnolliseksi. Valinta on vapaa. Turkoosia kynsilakkaa vain tuntui olevan hieman haastavaa löytää. On sinisiä ja on vihreitä, sitten on lisää sinisiä ja lisää vihreitä. Mutta eilen. Ollessani Seppälässä aivan muissa asiossa näin sen, täydellisen sävy sävyyn vaalean turkoosin pikku pullon, joka lähemmän tutkimisen myötä (miksen minä ole nähnyt tätä ennen?!) paljastuikin olevan Seppälän uutuussarjaa nimeltä MIYO, My Identity Youthfully Original. Kyllä, niin minustakin se kuulostaa tyhmältä. Ja tuon vaaleanturkoosin sävyn nimi on muuten Grape, älytöntä sekin. Anyhow, MIYOa näytti olevan myös luomiväreinä, mutta adoptoin kotiin ainoastaan tästä Nailed It! sarjasta tämän viimeisen pullon nroa 28. Muita sävyjä oli vielä runsaasti jäljellä ja hyvältä nekin näyttivät, jotenkin vaaleammat/pehmeämmät sävyt näissä lakoissa kuin muissa. 

Sitten kokeiluun. Pelkäsin suunnattomasti että käy niin kuin yleensä, eli lakka kynnellä ei ole samanvärinen kuin lakka pullossa, mutta onneksi tässä ei tullut hirveää heittoa. Luulin yhden kerroksen jälkeen että lakka on huonoa kun se levittyi kynnelle niin raidallisena (sävy oli täysin sama kuin pullossa!) mutta tajusin sitten vian olevan siveltimessä sillä toinen kerros antoi oikein hyvän tuloksen ja peittävyyden. Pisteet myös pysyvyydestä, kuvan käsillä on juuri pesty auto. (Siksi siis turvonneet sormet ja mustia länttejä ;D ) Väri vain syveni hiukan liikaa vihreään päin mutta ei maailmanloppu sekään. Tulee taatusti sopimaan erityisesti kesämmällä kun kädet väkisinkin ruskettuvat. Perfect match.

Sitten mennään rannalle. Olen ollut kohtuullisen tyytymätön kulloinkin tarjolla olevaan bikini/uima-asuvalikoimaan jo vuosia, ja jos oikeanmallinen/kuosinen/värinen löytyykin, sen on kokoa AAkuoppakuoppa ja saa niin ollen jäädä hyllyyn. Netistä kyllä löytyy valikoimaa tankinista monokiniin, mutta osta nyt sitten uimapuku sovittamatta. (Ostin yhden.Ei sopinut.) Varsinkin monokinista olen ollut jo pari vuotta kiinnostunut, mutta kun ei mistään niin ei mistään. Mutta tämä vuosi on poikkeus! Myönnetään, että kirkuvat värit ja karmeat ylilyönnit ovat nyt muodissa. Niin myös uima-asuissa. Eilinen kauppakierros osoitti olevan tarjolla sellaista kuraa että itketti. Joka sorttia on, Gina Tricotin hippihapsua, Lindexin glitterikultaa, Seppälän pilkkupalloraitajuttumerimieskuvio-yhdistelmää ja niin edelleen. Vain mustaa lappubikiniä ei ole. Seepraa olisi, ja nyt AhNiinMuodikasta fiftarihenkeä ihan joka kaupassa. Ja miltei kaikki bandeau-mallia, miksi sitäkin edes tehdään? Ei muuten imartele ketään ja hyvä jos päällä pysyy. Kellään. Ja sitten se ikuinen dilemma eli kolmiobikini joka pysyy päällä mutta jonka niskanauha sahaa kaulan poikki jotta tukea vaikka D-kupille on tarpeeksi ja rintaliivimalli, joka tukee, muotoilee ja tarvittaessa buustaa vähän lisää kokoa sitä haluaville eikä pysy kyydissä mukana kun hyppäät veteen. Olen sitä koulukuntaa jonka mielestä uima-asussa pitää voida myös uida. 

Lupasin tämän vuoden olevan poikkeus ja roskan joukossa oli myös helmiä: Ainakin minulle uusi juttu, rintaliivimalli joka sidotaan (Oi autuutta!) tarpeeksi leveillä nauhoilla niskan taakse! Paikallaan pysyvyyttä, arvelen minä. Luotatko uikkareihisi? Jos vastasit heti joo, jatkan kysymystä. Myös liukumäessä ja hyppytornissa? Kyseistä mallia löytyi ihan ok vaihtoehtoina, kirkkaan pinkkiä Seppälästä, mustaa H&M:ltä, valkomustakultaa sahalaitaa Lindexiltä ja vaaleanpunakukertavaa kuvioitua Gina Tricotista. Ja nämä ovat sitten vain muunmuassa-esimerkkejä, tarkoituksena osoittaa että valikoima mallissa on kohtuullinen. Löysin myös yhden ja ensimmäisen monokinin. Perusmusta, ei niin kivat röyhelöt etumuksessa eikä säätövaraa alapuolessa mutta ihan kiva päällä jos tykkää yksinkertaisesta ja vähän tylsästä. Mutta monokini se oli yhtä kaikki ja tämä on alku! Pisteet H&M:lle siitä ja muutenkin parhaasta valikoimasta, erilaisia mitenikinätämäpuetaanpäälle-uikkareita oli useampia. Ehkä ne eivät ole myyntihitti ja tarkoitettu kaikille, mutta vaihtelu virkistää. Olen iloinen. H&M oli myös panostanut yksityiskohtiin reilulla kädellä mikä on mahtavaa, ainakin puolessa asuista oli kuosin lisäksi jotain korua ja koristetta. Bikinien hinta oli myös varsin kohtuullinen verrattuna muihin, pisteet siitäkin. Ja sitten se paras juttu :D Kun mainitsin erikoisista uikkareista...se kutsui minua! Tiedän että se on erikoisuudessaan kammottava. Tiedän että se herättää tunteen Mikä iankaikkinen tuo on?!!! Tyrmistyttävä, niin kauhea että se on jo hieno eikä istu vartalotyypilleni lainkaan mutta ehdotonta pakko saada-osastoa. Behold, uimapuku joka huusi nimeäni.

Sovituskopin valot imartelevat niin kovin. Tietenkin tuossa on myös avoin selkä, ei vain sattunut kuviin. Ja värit ovat luonnossa oikeasti kirkkaat, näyttää noissa valoissa niin vaisulta.  Kauppahan on H&M ja hintaa 20 e. Ja ei, tämä ei ole kaikille. Mutta minulle on, sillä minä elän ihmisten järkyttämisestä. Myös itseni. Ja siinä on pinkkikultaiset vetskarit!

 

No niin no, nämä valikoituivat sitten lopulta tämän kesän rantalookiksi. Musta vaihtui johonkin ihonväriä imartelevampaan, turkoosikultainen bikini Lindexiltä 30 euroa, ja minun pinkkioranssi bikinini ihanilla koristekivillä H&Mltä hintaan 10 euroa. Saatavilla muuten myös keltaisena ja sinisenä. 


-FreakyAngel

Suomen tivolia tää on vaan...

Minä en ymmärrä mitä tapahtui, mutta tivolielämä on näköjään minun ja Aten osalta loppu. Viime lauantaina noin puolta tuntia ennen sulkemisaikaa tivolin apulaisjohtaja Tomppa tuli ja ilmoitti hyvin suorasanaisesti että meidän olisi aika ottaa lopputili. Ei siinä, jos ei haluta johonkin niin ei sitä väkisinkään olla, tuumasimme ja ennen puolta yötä oli punaiset palautettu ja kontin sisältö pakattuna autoon. Sinänsähän tämäkin oli toimiston puolelta suunnatonta kehitystä, viimeksi kun samoin pari vuotta sitten kävi sain kuulla toiselta työntekijältä että konttiin tulee huomenna uudet asukkaat. Ja vastahan täällä kuudetta vuotta oltiin. Toki täytyy myöntää että surettaahan se, kyllähän tästä koti on tullut, ja mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi. Tai lähtee, kun on pakko. Ehkä me emme vain ole sopivaa tivolimateriaalia. Aukioloja en jää kaipaamaan, se kun on lähinnä hermoja kysyvää ja stressaavaa ihmismassojen käsittelyä mutta Maailmanpyörältä minä en millään olisi jäänyt pois. Sen ja oman porukan kanssa sitä tunsi olevansa niin elossa. Ja ihmisiä tulee ikävä. Perheenjäseniä. Suuren, erikoisen ja pikkuisen hämärän tivoliperheen. Mutta mikään firma jossa työntekijää ei arvosteta omana itsenään ei ole sen arvoinen. Nyt täytyy vähän katsella että mitä seuraavaksi, onneksi kuitenkaan emme ole masentuvaa sorttia joten eiköhän tämä tästä. Johdatukseen luottaen ja elämästä nauttien.

-FreakyAngel