Hyvää syntymäpäivää/Happy,happy birthday

Tänään tuli taas romahdus. Vaikka se ei varsinaisesti ollutkaan yllätys sillä koko viikko on menty alaspäin, säikähdin silti pahasti (ja Atte myös). Tämä oli näet yksi pahimmista pitkään aikaan, ja nyt olen taas vangittuna vuoteeseen. Heräsin juuri kuuden tunnin horroksesta vain toteamaan etteivät kuume ja kaikensyövä heikkous ole menneet mihinkään. Tosin, jostain pitää iloita eli kädet pelittävät taas (voin postata!) enkä ole oksentanut-ainakaan vielä.

 I collapsed again today. Though it wasn´t really a surprise, I had gone downwords the hole week, still it scared me (and Atte too). This was one of the worst for a long time, and now I´m back stuck into a bed. I just woke up from a six-hour "sleep" and noticed that the feaver and the weackness haven´t gone anywhere. I just REALLY wish I can attend to school tomorrow, I have missed so much classes already! 

So this is how it is:

Pyydän anteeksi, en omista kuvia vaan löysin ne netistä. Ne vain kuvaavat parhaiten!

I am truly sorry, I don´t own the pictures (they are found from the internet) but they just tell ecxatly...

Tässä kuvassa kiteytyy totisesti kaikki. Se, kuinka asiat oikeasti ovat ja se, kuinka haluan ne nähdä. Kun et muuhun pysty voi varpaiden heiluttelu olla suunnaton ilo. Ei saa antaa periksi vaan on keskityttävä johonkin muuhun. Minun vointini on suoraan määriteltävissä rimssujen määrään.

Tahdon kerätä ympärilleni mahdollisimman paljon kaikkea ilahduttavaa ja kaunista, satumaista ja ylenpalttista. Rimssumekkoja, sateenkaaria, kuppikakkuja, poneja...

I want to collect around me every bit of sweetnes, cuteness and frills i can. As much as possible. So rainbows and ponies, unicorns and cupcakes, welcome...

Toisinaan todellisuuspakoisuuteen on jopa hiukan syytä.

Sometimes You just have to be an escapist.

Jos olet yhden huoneen vanki, millainen se olisi?

Don´t You rather be sick in this kind of place?

En edelleenkään omista kuvaa/still don´t own the picture! Just HAD TO borrow it...next ones are mine.

Once upon a time there was a summer

and I was in a place where flowers bloomed

I sat on a bench beside the garden

and let the sunlight take care of me instead

No worries and no pain were on that garden

and I felt that I could be happy too

I will never forget that day; Oh how the birds sang!

and I will always remember how the roses bloomed.

Ei suomennosta, valitan. Kirjoitin tuon minuutti sitten. Mutta olen aiemminkin maininnut eräästä päivästä, jolloin pitkän huonon jakson jälkeen pääsin jälleen ulos ja istumaan puutarhassa. Kuvat siis Hatanpään Arboretumista Tampereelta.

Ei ehkä paras mahdollinen syntymäpäivä. :(

Maybe not the best birthday one could have. :(

-FreakyAngel

Muutto.

"My candle burns at both ends
It will not last the night;
But ah, my foes, and oh, my friends -
It gives a lovely light."

~Edna St. Vincent Millay~

Muistattehan kuinka aina kerron kivoja koulullepaluu-tarinoita? Kämppä täynnä antibioottia, ilmanvaihto tuonut ummehtuneen, paksun lannanlemun jne? Paluun yhteyteen liittyy joka kerta huoli ja stressi siitä, mikä kaikki tällä kertaa on pielessä. 

Tällä kertaa olikin vähän enemmän, koko kämppä nimittäin. Koulu muutatti meidät tällä viikolla uuteen asuntoon. Aikaa saimme yhden päivän mutta onneksi pyytämällä sitten viikonloppuun mennessä piti olla kämppä tyhjä. Päivässä jää vapaa-aikaa pari tuntia, nekin erikseen ja koulutehtävätkin pitäisi jossakin välissä tehdä, joten ei muuta kuin pakkaamaan ja roudaamaan, pakkaamaan ja roudaamaan...

Ei, en minä ole mitenkään stressaantunut.

Mutta nyt tämä...

...pitäisi vielä mahduttaa tähän.

+ oppitunnit 8-16, nimikkohevosen hoito 17.30-18.30, koulutehtävät, kokeisiin lukeminen, ruoan laitto, kaupassa käynti ja muut tavalliset asiat. Ja asuntoneuvottelut, labrakokeet ja mitä muuta tässä nyt on. Ainiin, pitäisi varmaan kuroa kiinni se kolmen viikon poissaolo. Ja ensi viikolla alkaa työharjoittelu.

Olen umpipoikkikatkiväsynyt. 

 Tunnelin päässä näkyy valoa. OH SHIT se olikin liekinheitin!!!

-FreakyAngel

Vapaasti mukaellen.

”Lahjakkaat ihmiset kokevat maailman usein synkkänä ja toivottomana paikkana, siihen on syynä heidän herkkyytensä ja haaveksiva mielenlaatunsa. Muinaisista ajoista lähtien monien älykkäiden ihmisten mieltä on kalvanut epäilys ja epävarmuus. Kun joutuu loputtomasti kyselemään itseltään ”mikä minä olen ja miksi minä olen tulossa” tulee luultavimmin lopulta hulluksi. Siinä tilassa elämä ei enää ole elämisen arvoista. Kun tällainen ihminen aikansa kyseltyään huomaa, ettei mitään vaihtoehtoja ole jäljellä, on turha tuhlata aikaa elämiseen. Joku voi tietysti kysyä, miksi niin monet erikoislaatuiset mutta menestyneet ihmiset sitten ovat vielä elossa? He ovat elossa vain siksi, että ovat tehneet kompromisseja. He ovat hioneet pois parhaimman lahjakkuutensa ja muuttuneet tavallisiksi, vain yhdeksi muiden joukossa, mekaaniseksi koneeksi jolta puuttuu luonne ja kyky ajatella. Ihmiselämä on aidoimmillaan taistelua, jos haluaa elää, on pystyttävä paljastamaan todellinen lahjakkuutensa ja hyödyntämään sitä. Kun pitää valita nöyrtymisen ja ihmisyyden välillä, on parempi valita ihmisyys, kun pitää valita elämän ja vapauden välillä, on parempi valita vapaus, kun pitää valita keskinkertaisuuden ja kuoleman välillä, on parempi valita kuolema! Lyhyesti sanottuna: ihmisen ei tule ikinä alistua kompromisseihin.

  

Se, että olen tässä, on kunnianosoitus Teitä kohtaan.

 

Ajattelen, että olen jääräpäinen lapsi. Mutta olen tyytyväinen siihen.

 

Onnellisuus ja tuska repivät minua hajalle, ukkonen jylisee kehossani, rakkaus ja kiihko ja ystävyys ovat liikaa yhtä aikaa käsiteltäviksi. 

 

Miksi minä aina tarraudun ihmisiin vaikka kaikki järkeni sanoo minulle että minun pitäisi keskittyä elämiseen, ei rakastamiseen. Joskus minusta tuntuu että minun olemiseni on vain puhdasta tunnetta ilman minkäänlaista järjestystä puhumattakaan järkevyydestä. Minä en koskaan hillitse itseäni millään tavoin koska haluan nähdä mihin se minut vie, minun tunteeni ovat samat olivat ne puettuna millaiseen asuun tahansa. Sinät vaihtuvat, minun rakkauteni pysyy, se ei alistu edes pakon edessä enkä minä osaa asettua aloilleni ja olla hiljaa. Minä olen jatkuvasti liikkeessä vaikka yritän rantautua, minä lähden eteenpäin mieluummin ennen kuin sinä haluat niin käyvän vaikka se olen minä joka tahtoisi jäädä. Sitä ei koskaan tapahdu. Minä olen hyvä vain siinä kohdassa kun kiinnitetään toisen huomio, silloin kun ollaan tuhat täyttymätöntä lupausta ennen kuin totuus paljastuu. Minussa ei ole totuutta, minun totuuteni ei ole sinun. Niinpä minä menen pois voidakseni pitkittää asioita, voidakseni tulla takaisin ja sinä rakastaisit minua taas. Toisinaan tietysti mietin mitä teen sitten kun tulen vääjäämättä vanhemmaksi ja viehätysvoimani sammuu, sillä minä en muutu. Ihminen on kuin särkynyt peili johon muut lisäävät omia sirpaleitaan, aina kun liikahtaa sen minäkuva muuttuu. Keijukaisesta ei pitäisi tehdä ihmisen näköistä, parhaimmillaankin siitä tulee vain kuollut perhonen.

 

Minä vilkaisen teitä ja lähden pakoon. Tuntuu kuin pääni olisi tulvahtanut hetkessä täyteen verta. Sydämeni kipinöi ja työntää sisältään sinistä savua joka nousee ja kiemurtelee pois, viiltävä tuska tuntuu sormien nivelissä asti. Minä en kuulu joukkoon, mutta onko teidän pakko taas todistaa se minulle? Minä ehdin jo kuvitella…

 

Katseenne ja kuiskauksenne, teidän silmienne sanattomat lauseet tunkeutuvat vaatteideni alle terävinä kuin veitset, ja minä juoksen taas äänettömästi eteenpäin. 

 

 

 Minä olen unelmieni taakse vetäytynyt kuollut perhonen. Maailma toteutti sen minkä näki oikeaksi ja kysymättä tallasi minut jalkoihinsa. Oli liian vaarallista päästää minut lentoon, oli liian vaarallista antaa minun olla minä, minä olin vaaraksi itselleni he sanoivat ja laittoivat minut lasipurkkiin. Itsensä puolesta he pelkäsivät, pelkäsivät että olisivat voineet alkaa ajatella. 

 

Ei tuulta voi laittaa purkkiin. Joko se väistää ja nauraen pakenee tai sitten se laantuu, ei purkissa tuule. Ei tulta voi laittaa purkkiin, joko se rikkoo purkin tai hapen puuttessa sammuu. Ja jos haluat kesyttää villihevosen, sinulla täytyy olla lempeyttä rajattomasti, kärsivällisyyttä riittämiin ja taito tai halu tosissasi oppia siihen mitä olet tekemässä. Ennen kaikkea sinun tulee rakastaa sitä hevosta. Ja jos onnistunut, älä unohda että sillä on villihevosen juuret eikä se ole luvannut olla sinulle iäti uskollinen vaikka suostuukin syömään kädestäsi. 

 

Minun onneni on aina yhden ihmisen varassa, vain se jota rakastan pystyy pelastamaan minut. Tunnen itseni pakolaiseksi, ainoa tunteeni on pettymys. Joskus minusta tuntuu, että sietokykyni on liian hyvä. Herkkyyteni puolesta minun olisi pitänyt kuolla jo ajat sitten.

 

Kaksi saman suuntaista suoraa eivät koskaan kohtaa. Mutta voidaan kuvitella, että jos nämä kaksi samansuuntaista suoraa jatkuvat loputtoman pitkälle, jossakin ulkoavaruudessa ne ehkä kuitenkin saattaisivat jossakin tietyssä pisteessä kulkea ristiin. Kutsutaan sitä pistettä vaikkapa ihmeiden toteutumiseksi.

 

En minä jaksa selittää mitään.

 

Minua on helppo päästä lähelle, mutta kukaan ei pääse aivan viereeni, kukaan ei koskaan täysin ymmärrä minua. Toivon vain, että jossain olisi olemassa jokin lämmin paikka, jossa joku lohduttaisi minua, jossa voisin tehdä mitä itse haluan.

 

Inhoan sitä että olen niin herkkä, kompleksinen ja hankala.

 

Minun sydämeni on pehmeä ja repaleinen. Vanhojen unelmien karistaminen ei käy helposti.

 

"Ei saa, ei saa nukahtaa/vielä on pitkä matka/ei saa, ei saa hukata toivoa/vaikka meidän unelmamme/ovat särkyneitä unelmia/se satuttaa/valon haipuminen on tuskallista/ehkä sydämesi on jo harmaa ja kylmä/ ehkä epäilet jo kaikkea/ silti haluan sanoa sinulle/uskothan, että joihinkin huutoihin kyllä vastataan/osa vahingoista voidaan vielä korjata/kaikki tähdet eivät loista vain kylmää valoa/kaikkien unelmien siipiä ei katkaista/osa siemenistä löytää kyllä maan, johon juurtua/vaikka elämä repii rikki unelmat/osa vahingoista voidaan vielä korjata/älä vastaan taistele/vaan nosta taakka selkääsi."

 

”Minulle nämä ovat jonkinlaisia maagisia lauseita. Minä säilön itseäni, kuivaamalla.”

 

  

-FreakyAngel

Lähti taas vähän käsistä.

...etsimään ruokaa. Tietysti. Shoppailu tekee nälkäiseksi. Mistä? No Vantaan Jumbosta, sehän oli enää 50 kilometrin päässä ja kellokin oli vasta 17.20...(lauantai, kaupat menevät siis kuudelta kiinni) Hilkulle meni mutta 17.52 Atte pudotti minut Jumbon parkkihalliin lompakon ja kassin kanssa ajaakseen auton Flamingon puolelle ennenkuin jää kiinni poistumisruuhkaan. (Jäimme viikolla, tunti meni.) Minä kipitin Sittariin ja ehdin vielä saada parit paahtopaistipatongit! Jumbopatongit ovat hintaansa (alle 3 e) nähden parasta yöajeluevästä. Niille on oma tiski leipäosastolla, maistakaa jos ette usko. Lisäksi ostin viisi rasiaa mansikoita. Tietääkseni ainoa paikka Suomessa josta saa läpi talven laadukkaita mansikoita. Sitten kauppa kuulutettiinkin suljetuksi ja minä siirryin myös Flamingoon jossa Atte olikin jo vastassa.

Koska nyt olimme päätyneet jo 200 kilometriä päinvastaiseen suuntaan kuin minne olimme menossa, ei suinpäin paluuta voinut enää ajatella. Istuimme Robert´s Coffeehen tuumimaan mitä tekisimme seuraavaksi.  Oli kuitenkin lauantai-ilta, väkeä liikenteessä ja mahdollisuuksia auki. Miksi emme siis menisi pitkästä aikaa yökerho RT:hen? RT Partyhouse oli kantapaikkamme sen puoli vuotta jonka asuimme Nurmijärvellä, sijaitsee Järvenpäässä eli "miltei" matkanvarrella. Emme tosin tienneet onko koko paikkaa enää olemassa, mutta ainahan voi käydä vilkaisemassa...

Pikkuvikoja, se että kello oli varttia yli kuusi ja yökerhot aukevat mitä, yhdeltätoista...Atte soitteli kaverilleen Jäkeen mutta hän oli ajamassa Torniosta ja olisi ehkä yhdekseltä perillä. No, mutta onhan Flamingossa leffateatteri ja pikainen nettiinvilkaisu kertoi seuraavan näytöksen alkavan viiden minuutin kuluttua. Kiirenvilkkaa kamat kasaan ja rullaportailla mummoja kiilaten yläkertaan...ulos asti ulottuvaan jonoon! Oli sitten joku muukin saanut saman ajatuksen. Kun pääsimme kassalle, oli näytös loppuunmyyty. Keilausta tai hohtominigolfiakaan emme jaksaneet joten ei muuta kuin takaisin autoon ja pois.

RT:n ovien edessä epävarmuus lisääntyi, mitään ilmoituksia ei ollut ja netissäkin näkyi mestan viimeisin tapahtuma olleen syyskuussa. Koukkasimme matkalla Keravan kautta ja siellä näytti eräs vakipaikka sulkeneen. Vähän mietimme mitä nyt teemme, Tampereen Groove olisi houkuttanut paremman musiikkinsa takia ja odottelun sijasta olisimme voineet edistää matkaa. Päätimme kuitenkin ottaa riskin ja siirryimme Mäkkiin odottelemaan Aten kaverin kotiutumista. Hiukan yhdeksän jälkeen kurvailikin paikalle tutunnäköinen Hemi ja pääsimme pukeutumaan parempiin tiloihin. Kantaessamme kymmentä laukkuamme sisään totesimme että meillä on nyt vain vähän tavaraa kun viivymme vain pari tuntia :)

Minua tosissaan harmitti se Colorssien missaaminen, varsinkin kun olin katsonut kuteet jo kummallekin valmiiksi ja tehnyt vähän UV-teknisiä hankintoja, joten kaivoin asun esille, tuijottakoot ihmiset sitten jos huvittaa. Kyllä he tuijottivatkin, useampi otti videokuvaa kännykällään minusta illan aikana, en voi ymmärtää miksi eikä lupaakaan kyllä kysytty. :( Tästä voitte siis päätellä että paikka oli vielä pystyssä. Sisällepääsy tosin oli mielenkiintoinen sillä kortti ei käynyt ja poket ehdottivat Atelle että hän ostaisi olutta tai mitä aikoisimmekaan juoda ja nostaisi rahaa samalla. Jäin odottelemaan narikan luo ja silloin poke päätti kysyä minulta paperit. Siis käskettyään hakea olutta! WHAT? No, ikä riitti mutta valitukset sain vanhentuneesta passista :)

Ilta/yö sujui ihan rattoisasti, musiikista huolimatta bileet saatiin pystyyn ja pari kaveria Helsingistä liittyi loppuillasta seuraan. Ainut harmi on että Aten puhelin kuoli enkä saanut asusta kuvia, minulla oli siis päällä (tai, no, alla.) ne uudet Abbey Dawn minishortsit, neonpinkit verkkosukkahousut ja New Yorkerin mustat ja raitaiset ylipolven-säärystimet. Tuon Rave-hupparin pääkallot reagoivat UV-valoon ja kaiken kaikkiaan sain jonkin verran huomiota (ja mitä kummallisimpia lähestymisyrityksiä) valotikkuineni. Mutta minä VOIN mennä salihousuissa baariin. (Olin jo :)

Sitten tapahtuikin juuri niinkuin voitte kuvitella. Ajoimme ensin Lahteen ja siistä Jyväskylään ja siitä koululle, kahdeksalta aamulla olimme pihassa ja minä jäin purkamaan kamoja kun Atte lähti lumitöihin. Sunnuntain nukuimme, uskotteko? 

Ihan hyvä pikku reissu.

-FreakyAngel

Shopping-season

Kun näitä viimeaikaisia postauksiani (ja tätä) katselee, voi mitä ilmeisimmin todeta yhden asian. It must be shopping-season. Hirville ja muille on omansa, miksei siis myös vaatteille.

Edellisessä osassa lomakertomuksia olimme päässeet parin mutkan kautta Punkalaitumelle ja ehtineet viettääkin siellä pari päivää. Perjantaina oli tarkoitus lähteä Jyväskylään Colorsseihin (reivit) ja pyörittää ehkä vähän poitakin, mutta olimme yksinkertaisesti liian myöhään takaisin mökillä ettemme olisi enää ehtineet. Kuka nyt lomalla katsoo kelloa ?! Niinpä luulimme loman olevan viikonloppua vajaa ohitse, saunoimme, pakkasimme ja ajattelimme suunnata lauantaina takaisin koululle vaikka bileet jäivätkin välistä.

Nyt olemme siis lauantai-aamupäivässä, mökkitien päässä auto pakattuna ja T-risteys edessä. Odotamme että traktori menee editse jotta pääsemme kääntymään vasemmalle kohti pohjoista.  Ilma on pilvinen ja harmaa, autossa soi vaimea musiikki.

F:Se oli sitten siinä se loma.
A:Onhan tässä kaksi päivää vielä periaatteessa.
F:No niin, mutta täytyy levätäkin ja sulla on sitä lumenajoa sunnuntaina ennen kuin muut tulee.
A:Niin...

Hiljaisuus.

F:Tiedätkö mistä mä olen ilonen?
A:No?
F:Siitä että mä löysin niin paljon kivoja juttuja eikä tarvinnu olla koko lomaa paikallaan. Ja kultakengistä, vaikka ne ei ollutkaan NE kultakengät. Aattele että me ollaan nyt käyty melkeen jokasessa Suomen New Yorkerissa!
A:Missä ei olla?
F:Hyvinkäällä, siellä on se joku uus kauppakeskus. Siellä on Spirit Store ja Sunny´s Fashionkin.
A:Hmmm...
F:Mitä?
A:Mennäänkö Hyvinkäälle?
F:Oishan se kiva mutta sitten sä olisit ihan kuollu koululla, eikä meillä oikeen olis enää varaa.
A:No niin...

Hiljaisuus.

F:Aattele se niin että oikeelle rahat, vasemmalle henki.

WRRRRRRRMMMMM autonmoottori, joka kurvasi oikealle (Hyvinkää) vieden meidät ja puoli tienpenkkaa mukanaan. Mikään ei ole parempaa kuin A. Loman jatkaminen B. Suunnittelematon Seikkailu!

Hyvinkää ja Kauppakeskus Willa saavutettiin noin puoli kolmelta, jättäen 3,5 tuntia intensiivistä shoppailuaikaa. Koska oli tämänkaltainen kiire, oli parasta heti alkuun boostata itseään milläs muullakaan kuin kahvilla. Kunnon bloggari kuvaa kaiken minkä syö ja unohtaa itsensä. En ottanut asu- enkä edes tilannekuvia koko päivänä. En muistanut. Pitänee huolestua.

Se on kakku! Kuinka...kuvaavaa.

Se on kahvia!

Sekin on kahvia! Piknicistä!

Tämä puolestaan ei ole jäätelö vaan tikkarileivos, eli kakku joka näytti hyvältä mutta oli mautonta ja pahaa. Vähän kuin...aurinkokuivattua pahvia.

No niin, pikku kahvilamasennuksesta huolimatta Willa oli mahtava! Olen hiukan kranttu mitä tulee asioiden ostamiseen muualta kuin kirppareilta (olen addikti) tai goottiliikkeistä, mutta Hyvinkäällä kaikki hyvät mestat olivat saman katon alla ja monta muuta uutta tuttavaa. Voisin asua siellä, yläkerrassa olikin joko hotelli tai asuntoja :) 

Juttu venyy, mutkittelee ja tekee pari serpentiinimutkaa ensi kerralla, tämä oli vasta alkua. Nyt kuitenkin vielä Willan parhaat ostokset:

THE KULTAKENGÄT!!! Nämä näin kadulla, ihastuin, löysin Spirit Storelta, ihastuin lisää, ostin vaatimattomammat versiot koska ne olivat alessa ja nämä eivät, haaveilin näistä joka ikisessä Spiritissä, ja nyt löysin Willasta puoleen hintaan! MAH KENGÄT! 

Kukaan ei tietenkään muista sitä Simpsonit-jaksoa, jossa pääosassa on Lady Gaga? Noh, keskustelu menee näin:

Lisa: Are You crying...glitter?
Lady G: Tiny diamonds. Hurts like hell!

Mulla on kengät jotka kakkaa glitteriä joka askeleella!!! :D Talking about adding SHINE into Your life! Kyllä, minulla on oikeus iloita ja mennä pähkinöiksi siitä, että kenkäni kakkaavat glitteriä. Jos se on sinusta outoa, hyvä. Easily distracted by bright shining objects. "Väärät" versiot olivat siis nämä:

Kultaisia paljetteja. Yritin parantaa niitä noilla kengännauhoilla, yllättäen New Yorker (myös yläkuvassa). Vähän jouduin hinnan vuoksi tinkimään, eli ottamaan 38 vaikka näihin 37kin menee villasukka...

Muita kivoja juttuja, eli Baby Phatin farkut. Näitten inspiraatiosarja taas on America´s Next Top Model, jossa (ekan (vai tokan...) kauden voittajalle) sanotaan että hänen pitäisi olla pienempi. "But I´m only size 2!" hän vastaa johon kommentti on "Models are size zero." Nämä farkut ovat USA 0...oi kuinka tunnen itseni malliksi :D

On niissä kivat printitkin. Nämä Fascinaten erillisellä vyötärö"korsetilla" varustetut farkut olivatkin sitten ranskalaista kokoa L. Etten pääse ylpistymään.

Kivaa pikkukamaa by New Yorker ja Gina Tricot.

Neon-toppi 2 e ja biksut 0,50. Kiva kuu tämä tammikuu ja joulualet. Jos rintsikat näyttävät tutuilta se johtuu siitä että sain pinkit vastaavat pre-christmas-lahjaksi ja pidin niistä niin että nyt synttäreiksi sain toiset. Suosittelen :) New Yorker, kuin myös nuo Royal-alkkarit. Kuninkaallista!

Samasta liikkeestä vielä Fishbonen GenuineApparel-salihousut, ja siihen loppuu. 

Voisin sanoa, että kannoimme kassit autoon ja lähdimme sitten koululle, mutta valehtelisin. Kannoimme kassit autoon ja lähdimme...

jatkuu ensi numerossa.

-FreakyAngel

"Coffee's like crack to white people."

-What's the matter with her? 
-I think it's caffeine withdrawal. Coffee's like crack to white people.

Elokuvasta Bring It On: All or Nothing

Päästyämme parin mutkan kautta Punkalaitumelle Kaisan luo hänkin totesi haluavansa viettää synttäreitäni shoppaillen ja minähän en kieltäydy (jatkot!) joten torstaina lähdimme vielä Lempääläänkin Ideaparkin alennusmyyntejä tsekkailemaan. Ja juomaan kahvia, määrättömät määrät kahvia. Teimme kahvilakierroksen, ja se oli niin fiksua, jotta...

Olen hiukan yliaktiivinen kofeiinia nautittuani. Kofeiinia ja shoppailua. Yli Aidan-leffasta tuttu orava saa ainostaan liikahtaneita kuvia. ( Joo, näyttelin siinä. Luonnerooli. :) Lopuissa kuvissa oli enää vain sumeita viivoja. Mmmmm.

Kassien määrästä voi päätellä että jotain tuli ehkä ostettua :) Kultakengät Spirit Store tai tässä tapauksessa Flamingon Klick.

Päivään kuului myös herkkujäätelöä. Kanelicappuccino ja whiskycream-gelatot, instant sugar high :)  Sitten mentiin äidin luo Sastamalaan purkamaan kasseja. Tälläistä mm löytyi (tänne rupea kaikkea laittamaan):

Enjean kullankimaltavat Iron Fist-hupparit ja mahtava Marilyn t-paita Leather Heavenistä, Ideaparkissa kun on nykyään sellainenkin.

Bubblegum-tuubihuivi/tuubitoppi Ginatricot, alkkarit Gina Tricot/New Yorker. Bershcan peruspoolot Warehousesta samoin kuin nuo Iron Fistin paljetti-kimalle-vampyyri pillifarkut jotka oli vain.pakko.ostaa. Kaikki mikä on niin kamalaa että se on jo hienoa löytyy varmasti minun kaapistani. Ja hei, puoleen hintaan. :)

Nämä Abbey Dawnin tekonahkashortsit eivät olleet alennuksessa (kun lähdette innolla hakemaan) eivätkä (yllättäen) ihan ilmaiset, mutta se hyvä puoli on olla kahden kaverin kanssa liikkeellä että he molemmat haluavat ostaa sinulle synttärilahjoja. Täältä tullaan, Colors festarit! Shortsitkin siis Warehousesta, samoilta seutuvilta kuin Iron Fistit ja Metal Mulishat. Tuo Warehouse kannattaa muutenkin aina käydä katsomassa, sieltä saa esim. Spirit Storen kenkiä ja vaatteita puolet halvemmalla kuin naapurissa olevasta Spirit Storesta...Itse asiassa ihastuimme shoppailuun (ja kofeiiniin) niin paljon että seuraavana päivänä menimme uudestaan! Halusin vielä käydä hakemassa pari kaihertamaan jäänyttä juttua New Yorkerista (IHANA suuri hopeinen tähtikaulakoru!) mutta ylläri tuossa liikkeessä kaikki loppuu jos et sitä heti osta. Möh.

Päivät ovat kuluneet jonnekin ja on ollut niin paljon tekemistä että postauksiin ei vain ole ollut aikaa, mutta yritän saada tuon loppulomankin päiviteltyä tässä parin päivän sisään. Näin kavereita sekä Lappeenrannassa että Klaukkalassa (kun oltiin samalla suunnalla XD ) ja mökkeilyn ja sen sellaisen (ostoskeskus,ostoskeskus,ostoskeskus...lappeenranta,kouvola,vantaa,lempäälä) tein vielä yhden jutun hyvin extempore. Kutsutaan sitä vaikka loppuhuipennukseksi.

-FreakyAngel

Happy birthday to...ME!

Jos voin siirtää joulun, voin siirtää syntymäpäivänkin. Oikeakin päivä on kyllä tammikuussa, mutta olen silloin työharjoittelussa eikä pikkupaikkakunnalla kummoisia bileitä muutenkaan järjestetä. Ajatus heräsi aika pian saavuttuamme Lappeenrannasta Helsinkiin (tai no Vantaalle) kun Jumbossa pyöriessä aloimme kaipailla Flamingo Span k20 Welness-osaston kiireetöntä ja rentouttavaa tunnelmaa. Koska en ole "emmehän me nyt voi"-ihmisiä kävelimme Cumulus-hotelliin kysymään huonetta. Vaikka uusi vuosi onkin hotelleissa täyttä aikaa asia järjestyi ja saimme vielä toivomamme Kupliva-paketin synttärini kunniaksi! Hotellin puolesta huoneessa siis odotti pullo kuohuviiniä ja suklaat, itse lisäsimme mukaan vielä juustotarjottimen, viinirypäleet ja mansikat. (Jumbon citymarket on kuningas:) Lisäksi näin varmistin pääsyn shoppailukierrokselle vielä maanantainakin! Löysinkin itselleni synttärilahjaksi kullankimaltavat paljettilenkkarit Click:istä, siellä kun on nyt KAIKKI kengät tarjouksessa :) samat kengät viereisessä Spirit Storessa maksoivat 20 e enemmän...vähältä piti etten alennusten vuoksi sortunut ties mihin ostoksiin, kuten eräisiin sinipinkkeihin mokkakorkkareihin jotka olisivat tuhoutuneet ensimmäisellä askeleella etelä-Suomen "talvessa"

Virallinen vuodenaloitus tapahtui Flamingon W Nightclub NYE 2013-bileissä, jossa settiä vetivät mm Alex Kunnari ,Johnny Wilde ja K - System. Pyörittelin sitten valotikkuja kun poitakaan ei ollut mukana :)
Mukavia ihmisiä oli liikenteessä (kuin myös vähemmän mukavia, olin elämäni ensimmäisessä baaritappelussa!) ja sain parikin kutsua jatkoille mutta hotellihuone ja aamupala kutsuivat enemmän. Viiden aikaan nukkumaan menneenä en kyllä ollut aamiaispöydässä kovin edustava näky, mutta mutta...

Onneksi ei ole mitään mitä riittävä määrä kahvia ei ratkaise, joten tänään luovutettuamme huoneen tulimme Flamingoon (ei kyllä paljon vaihtoehtoja tänään kun kaikki muu on kiinni :) Roberts Coffeehen ja kokosimme pöydän täyteen Frappeja, Coffee Mochaa kylmänä ja kuumana, Hunterin ja erilaisia kakkuja...Robertsin Snickers kakku ja Rocky Road ovat muuten synttäri menu minun makuuni! Myyjättäret katsoivat ehkän vähän pitkään. Ehkä vähän.

Syömisten jälkeen teki mieli suolaista ja samalla kun haimme poppareita elokuvateatterin kanttiinista huomasimme juuri alkavan Hobitti-päivänäytöksen. Mikäs sen mukavampaa, varsinkin kun oli juuri syöty vatsat täyteen. Hotellipakettiin kuuluu siis kylpyläliput joita emme vielä olleet käyttäneet mutta kylpylään menimme mieluummin hiukan myöhemmin. Sen verran oli pakettia viime vuodesta muutettu että 2,5 tunnin sijaan oli nyt rajoittamaton aika, mikä olikin kiva yllätys. Flamingon k20 puolesta kun EI tahdo lähteä pois, on se vaan niin mahtava! Kävin minä myös kaikki liukumäet "avoimella puolella" läpi, meinasin hukkua villiin virtaan, kaatua Tube-mäessä (Atte antoi VÄHÄN vauhtia :) ja nauroin ja pelleilin antaumuksella suurten kelluvien patjojen päällä. Toisin sanoen vietin kertakaikkiaan hyvät synttärit, FreakyAngel 5 v :D

Kamera on autossa joten kuvat saavat jäädä, käyttäkää mielikuvitustanne. Avainsanat ovat kofeiinin yliannostus, rosmariinisauna, Gina Tricotin valkoinen hapsumonokini, valotikut ja hyvä meininki. Aijuu ja kultakengät, niistä voitte myöhemmin saada kuvankin :) Nyt olenkin aivan voipunut ja odottelen ravintolassa ruoan saapumista, se näyttää tuossa tulevan joten see Ya later!

-FreakyAngel