Hevostelua

Tuli tänään kesken matematiikan tunnin äkillinen tarve kiivetä pöydälle. Ihan vain. Ei hiiriä tai muutakaan sen kummempaa. Kenellekään muulle koskaan? ...Eikö...? Ei sit. Minä kuitenkin kiipesin. Virkistihän se tuntia.

I got the power!

Aina on aikaa ottaa kuva.

Äsken tallista tullessani odotti ambulanssi asuntolan pihassa. Kysyin Atelta että tietääkö hän asiasta jotain johon Atte totesi että "Ambulanssi? Se onkin sitten jo toinen kerta tälle viikolle." Astetta vauhdikkaampaa täällä meillä, ehkäpä? Päästessäni asuntolan portaat ylös luokkakaverit huikkasivat että "Oothan sä siinä, me jo ajateltiin et oot sä vielä tolpillas..." Laittoi miettimään. Niin, olisinhan se voinut minäkin olla. Sairaalareissun sijaan olen saanut uppoutua taas koulunkäyntiin ilman suurempia häiriöitä, siitä saa olla kiitollinen. Hassua miten sitä unohtaa arvostaa elämän pieniä asioita, kuten jaksamista ja kävelykykyä. Viime päivät ovat sujuneet väsymyksestä huolimatta hyvin. Olen tällä viikolla jopa siirtänyt nimikkohevoseni harjan tälle vuosituhannelle. Yritin kyllä kovasti kapinoida ratsuharja ravitaustaisella suomenhevosella-ajatusta vastaan sanomalla, että meillä on kyllä kotitallissa my little ponyt erikseen, mutta ei mennyt läpi :) Niin se oli vain tartuttava toimeen ja tehtävä luomusta...siisti. *hytistys* nyt on korvakarvatkin leikattu ja harjaa alettu letein kääntää vain yhdelle puolelle. Tuntuu olevan joku juttu täälläpäin. Itsehän olen kyllä sitä mieltä että se kasvaa missä se kasvaa, mutta...ei auta, kääntölettejä vain ja paljon, paljon ohentamista. Projekti ei ole läheskään valmis mutta tässä on tämänhetkinen tilanne:

Kaula-kalju. Vertailun vuoksi kuva alkutalvesta, ja tukkaahan oli kuvasta näkymättömissä molemmin puolin. Hyvä on, ei ollut mikään friisiläistyylinen "kiharaa hurmauskiehkuraa lapaan asti" vaan enemmän tuollainen "tästä puuttuu paloja koska tarhakaveri söi ne" (oli se nyt kuitenkin jo pidempi ja paksumpi kuin kuvassa) mutta...

Mikä on maailman siistein eläin?
-Hevonen, koska sillä on aina harja mukanaan.

Varsojenkin maailmaan kuuluu hyvää. Tänäänkin ne taas kirmailivat auringonpaisteisessa tarhassaan. Kevään lähestymisen huomaa niissäkin jo selvästi. Orit alkavat olla enemmän orimaisia ja hirnuvat niin että pihamaa raikuu kun yksikin kaveri siirretään hetkeksi kauemmas. Ajo-opetuskin on sujunut hyvin, vaikka yksi varsa nukahtikin kesken valjastuksen :) Siis oikeasti NUKAHTI ja kellahti maahan, ei heittäytynyt tahallaan. Siinä olikin nostamista liukkaalla alustalla aisojen välistä.

 

Vauhdikasta viikkoa!

-FreakyAngel

photoshoot: Braided SnowQueen

Pitkästä aikaa photoshoot! Tämänkertainen kuvamateriaali on todistusaineistoa siitä, mitä kirkas,kylmä (ja hyvin tuulinen) kevättalven päivä sekä sopiva määrä (hullunrohkeaa) innostusta saavat aikaan.  Aurinko sai silmät vuotamaan vettä, sekä malli että kuvaaja olivat hukkua hankeen ja muita pieniä vastoinkäymisiä, mutta mitä sitä ei kuvan eteen olisi valmis tekemään! SUPERkiitos ja taputukset Elisalle, joka kylmettymisvaarasta huolimatta ja pakkasesta ja hyytävästä viimasta välittämättä uskaltautui korsettiin , eikä muuten edes valittanut kertaakaan :)

Stailaus ja kuvat/styling and photos by FreakyAngel
Malli/model Elisa

Braided SnowQueen 

Mitkä lumilakeudet tekemässä puolisokeaksi? Tässä onkin hyvä kohta edetä jo Making offeihin...

Että luntako oli...?

Jokaisen urheilijan/kuntoilijan/painonpudottajan tulee hallita oikeaoppinen Powerwalk. Tyylillä ei niin ole väliä, kunhan homma toimii. Mallimme tässä näyttää kuinka se tehdään:

 Sitten vain harjoittelemaan. :)

-FreakyAngel 

10 things for life

Eli 10 mietelausetta ja pari kuvaa keskiviikolta...

1. “You lose yourself trying to hold on to someone who doesn’t care about losing you.”

2. “The most painful thing is losing yourself in the process of loving someone too much, and forgetting that you are special too.”

3.  “One of the cruelest things you can do to another person is pretend you care about them more than you really do.”

4. "Don´t worry about people in your past. There´s a reason they didn´t make it in your future."

5. "I am not afraid of dying, I am afraid I haven´t been alive enough."

 6. "Never sacrifice how You are just becouse someone has a problem with it."

7.  "To be beautiful means to be Yourself. You don´t need to be accepted by others. You need to be accepted by Yourself. (Becouse some of the ugliest souls are some the most accepted by others.)"

8. "Don’t regret the things that once made you smile."

9. "Spend life with who makes you happy, not who you have to impress."

10. "People can take everything away from you but they can never take away your truth."  

Joo, olisihan tämän voinut paremminkin kuvittaa, mutta kun ne kerran on otettu ne pitää käyttää jossain. :) Hyvää viikonloppua!

-FreakyAngel

Omat sanat

Koko elämäni olen etsinyt omia sanoja.

Kirjoittaminen on minulle helppoa. Syntyvät tekstit ovat kuin valmiit lankakerät aivojeni varastossa.
Otan yhden lankakerän ja kerin sen auki. Seuraavana päivänä lanka näyttää olevan väärää väriä.

Samoin on itseni kanssa. On helppoa olla minä, ei vain ole helppoa tietää mikä minä tänään on. Eilispäivän huominen on väärää väriä. Itseään kun ei voi keriä auki. Paitsi ehkä kirjoittamalla. Rakentamalla elämänmittaisen palapelin, purkaen yhden palan kerrallaan. Jotkut pitää jättää syrjään odottamaan, osa menee paikalleen heti. Kärsivällisyys on hyve, ja vasta lopussa näkee mikä kuva ja malli pelissä oli.
Elämä on jännittävää kun ei tiedä itsestään liikoja.

Olen halunnut kirjoittaa jotain pienestä asti. Mieluiten romaanin. Aloitin kun olin yhdeksän. Sain aikaan tekstin sirpaleita. Olen saanut siitä asti joten viimein lakkasin kirjoittamasta. Menin hiukan enemmän solmuun. Olen aina halunnut olla Kirjailija. Perheessäni se sanottiin niin. Hän on Kirjailija, sanottiin jostakusta. Isolla koolla, se oli jotakin suurta ja tavoittelemisen arvoista. Hän on urheilutähti,
se ei ollut mitään. Pienellä uulla vain. En siis osaa uida enkä luistella mutta pääni on täynnä puoliksi purettuja lausevyyhtejä. Lapsi oppii perheeltään elämisen mallin mutta paljonko synnynnäiset kyvyt ratkaisevat?

En koskaan tiedä kuinka olla. Kaoottinen symbioosi liian monen minuuden välillä ja kenellä ovat avaimet ongelman ratkaisuun? Itsellänikö vai jollakin toisella? Jos itselläni, kenellä minuista? Miksi muut eivät näe ja koe elämää ja olemista minun laillani?
Mikä olen minä?

En koskaan erehdy kysymään Kuka olen minä sillä siihen minua on liian paljon. Kuka on yksi. Minä olen usea ja yleensä joukkoon sopimaton. Uusi minä joka päivälle. Yleensä väärä. Väärä muille enemmän kuin väärä minulle.  Minä olen monisyinen ja kiehtova ja vailla sääntöjä. Epäistuva, epäsopiva epäminä.

Olen elänyt jonkinlaisen pidennetyn lapsuuden. Hyppäsin teinivuosien yli enkä löytänyt aikuisuuttakaan. Niinpä kasvot vanhenevat ja esitän edelleen samaa kysymystä kuin kaikki vuodet tähän asti: Mikä olen Minä ja mikä on minkäkin minän paikka?

Haluan luoda jotakin elämää suurempaa. Haluan että minulla on merkitystä. Minulla on tahto ja halu loistaa muiden tähtiä kirkkaammin.
Haluan luoda maailman jossa ketään ei ahdeta väkisin jonkun toisen muottiin.

Haluan löytää omat sanat.

-FreakyAngel

School of PUNK!

Tänään minua ei vaivaa mikään !!! (...paitsi vartin sydämentykytys satulavyön kiristämisen jälkeen, ponnisteluja, ponnisteluja) mutta olen osallistunut jokaiselle tunnille (myös ratsastus, vaikkakin mukautettuna käyntipuoleiseksi) ja jaksanut!!! :) :) :) !!!

Nyt alkuhehkutuksen jälkeen lupaan lakata pitelemästä suomenkielen kirjoitusasua pahoin ( anteeksipyyntöni niille joiden silmiin sattuu) ja iloisesti kertoa, että hyvän päivän kunniaksi otatutin Atella paljon kuvia ja että päivän teema oli School of PUNK!

Viisi minuuttia ennen tunnin alkua näpätyt kuvat eivät ehkä ole laatukamaa, mutta minä olen (ainakin toistaiseksi) BACK IN THE GAME!

Koko koulu on ollut valjastettuna taluttamiseeni paikasta toiseen, mutta tänään kävelin ihan itse. Viiden kilon New Rockeilla. Nih!

 

Syleilen maailmaa. Sitten ne virallisemmat päivän asu-kuvat koulun sisäosista:

 Ja mitä saadaan kun yrittää ottaa kuvaa ilman kuvaajaa... taiteellinen otos, vai kuinka...

Catch the moment : selittää, selittää! Voidaan otsikoida myös behind the scenes-kuvaksi. Meininki päällä. :)

 Poseeraa, (tai kärsii äkillisestä hammassärystä) voidaan otsikoida myös Oho, kamera!-kuvaksi...

Ja jaksetaan taas keskittyä. Tämän pallosalaman keskittymiskyky on tänään ollut yhtä huimaava kuin painovoima kuussa. Sorry vain.

Toivon totisesti että nousujohde jatkuu. Itseasiassa tulin juuri tallilta nimikkoheppaani hoitamasta ja vielä tuntuu energiaa riittävän. Enkä itseasiassa edes muista koska viimeksi pääsin noihin iltarientoihin mukaan.

Kaikki sanoo JEE!

-FreakyAngel