maanantai 17. joulukuuta 2012

I missed U, my blog!

Olen ollut viimeisen viikon NIIN kipeänä, ettei mitään rajaa. Viiden päivän tauoton päänsärky ja viikonmittainen oksentelu, kuumeilu, maailmanlopun flunssa ja totaalinen äänenmenetys. Yksityiskohtiin en edes mene. Olin luonnollisesti poissa koulusta, sunnuntai-aamu oli ensimmäinen päivä kun olin jalkeilla. Ja millainen aamu se oli! Kello kahdeksalta herään koska kuulen askelia keittiöstä. Atte nukkuu. Raahaudun talon toiseen päähän ja ovella aiheutan pienen sydänhalvauksen miehelle, joka on hakenut penisilliiniä talliin jääkaapistamme. Hän poistuu alakertaan ja minä raahaudun petiin, olen muutoinkin nukkunut yöni huomiotaherättävän huonosti koko viikon ja olen kuolemanväsynyt. En kuitenkaan saa enää unta (rivakka yskänkohtaus verineen päivineen) joten raahaudun keittiöön lämmittämään keitettyä inkivääriä. Mitä näen, MITÄ NÄEN?! Penisilliiniä. Sitä on tiskipöydällä. Sitä on lattialla. Vana joka johtaa ovelle. Mitään ei voi tehdä osumatta antibioottiin. Ketutuskäyrä, joka on jo valmiiksi korkealla, siirtyy äärilukemiin. Ei riitä, että tallin ilmanvaihtokone tekee kämpästä sen oloisen (melu ja tärinä) kuin samassa huoneessa kävisi tusina pesukoneita kuivausrumpuineen. Ei riitä, että öisin tuunatut teiniautot ja traktorikolonnat ajelevat rallia pihalla. Olen ollut paikallani viikon. Atte herää, juo kahvin, laskee savua korvistaan. On aika lähteä.

Tivolityöntekijät eivät saa polttaa laitteella/työaikana. Mikään ei ole siis rentouttavampaa kuin hyvät savut tivolikentällä. Toimii joka kerta. Olemme käyneet kääntymässä tivolikentillä tupakalla nyt mm. Kokkolassa ja Oulussa. (Oulussa se oli haasteellista koska lunta oli kainaloihin.) Istumme autossa, käymme läpi tivolikenttiä Kajaanista Kuusamoon. 

Muutaman sata kilometriä myöhemmin se aukenee edessämme: KUOPIO.


Tarkemmin ottaen vierasvene-satama, jossa ei enää tosin ole mitään vaan rakennustyömaa. Nykyistä edeltävä kenttä siis. Meille tuo tulee silti olemaan aina se ainoa oikea Kuopion kenttä, +35 hellettä, tukahduttava paahde, viitisentoista tivoliäijää nukkumassa hyvin pienessä henkilöautossa kun kontit eivät olleet saapuneet ja minä uimassa veneenlaskupaikalla...

Nyt sen sijaan tuuli ja tuiskusi hullun lailla ja koko mesta oli lumen peitossa. Lumen ja parin uuden kerrostalon, mutta mitäs me pienistä. Jos minulla olisi ollut ääni, se olisi sanonut muutamia asioita mutta koskei ollut niin... ja koska en polta, pitelen Aten natsaa kädessä. Se, että käy tupakalla jossakin, ei suinkaan tarkoita että pitäisi tupakoida.



Kun nyt kerran Kuopiossa saakka olimme, kävimme samointein kauppakeskus Matkuksessa. Keskustakin olisi kelvannut mutta kun sinne ei pääse millään...autolla :) Kierreltyämme liikkeissä (joo, ja Wayne´s Coffeessa...pitää vaan rajoittaa jo hiukan kuvia "OOO! Me oltiin taas kahvilla. :) tahdoimme mennä syömään Daddy´s Dineriin kuin Torniossa asunutta nuo Ikean lihapullat eivät oikein enää inspiroi. No. Paikkahan oli sievä kuin karamelli turkoosi-punaraidallisine kuoseineen mutta minusta 45 minuuttia on hiukan pitkähkö aika odottaa hampurilaista.

Leikin odotellessani Aten puhelimella, siinä on DecoPic ;P

Odottaa...odottaa. Kun ruoan lopulta saa, niin littaantunut, viileä hampurilainen jonka sisältö on levinnyt ympäri lautasta ei juuri mieltä ylennä. Majoneesi oli roiskaistu rumasti yli posliinikupin reunojen ja ilmeisesti ruoan viipyminen on tuolla normaalia, koska useampi asiakas kävi kuultemme asiasta henkilökunnalle huomauttamassa. Paikka on toki viihtyisä, mutta edes pieni "meillä on ruuhkaa, tässä voi kestää" olisi ollut kiva, tai pahoittelu jälkikäteen.  Annos maksoi juomineen viitisentoista euroa eli odottaisi ehkä enemmän kuin perus hesemäkki-mätöltä. Onneksi minun ristikkoperunoissani ei ollut kertakaikkiaan mitään vikaa :).


That´s that then. Tulipahan viimeiset joulushoppailut tehtyä. Erityisen innoissani olin vastikään Suomeen rantautuneen New Yorkerin valikoimasta. Kivoja, kuumia ja kirkasvärisiä juttuja...Something tells me, that this Christmas is going to be HOT, HOT, HOT ;)


Censored- hot pink- setti siis New Yorker. Minäpä tiedän mitä saan joululahjaksi :) Muut tuolta ja muualta hankitut paketit avaan vasta jouluna, mutta Atte sanoi tämän olevan pre-christmas lahja.

Cause I´ve been SUCH a good girl.

-FreakyAngel