Long time no see

Joko se on tosiaan heinäkuu? Mihin meni kesän lämpö ja koska alkoivat syksyn sateet, lehdet kellastuivat kuin huomaamatta ja koko maailman kärpäset muuttivat turvaan sisätiloihin. Tänne, tietysti. Harjoitteluni koululla saatiin sekin enemmän tai vähemmän onnellisesti päätökseen viime perjantaina, mutta lomailemaan en edelleenkään ehdi sillä seuraavat kolme viikkoa olen harjoittelussa toisella tallilla. Kyseessä on sama paikka jossa olin jo talvella, noin kymmenisen kilometriä koulusta eli näistä maisemista yhä kirjoitan. Tälläinen pikku vesseli oli syntynyt sitten viime näkemän (Rantapallollakin on varsa! SÖPÖ!!! Polvenkorkuinen... :) mutta muutoin hommat kulkevat aikalailla samaa rataa, ajoa, valjastusta, ruokkimista jne. Kaksi päivää olen ehtinyt olla ja jos vain sää suosisi kuvaamistouhuja kertoilisin tällä viikolla aiheesta lisää.

Tälle illalle luvattiin poutaantuvaa (my ass, vähän väliä satoi kyllä vettä) joten porukalla laittelimme taas nuotiota pystyyn. Maalla kun ollaan, pääsimme käsiksi pieneen määrään kunnon tinkimaitoa ja kissojen ja koirien kanssa sitten etsittiin muurikkapannua. Lopulta sellainen löytyikin parinkymmenen kilometrin päästä joten eikun hakemaan. Ripsivä sade, uhkaavat pilvet, märät, valtavan isot halot ja sen sellainen vähän hidastivat mutta lopulta päästiin paistopuuhiin. Atte toimi lettumestarina koska oli ainut jota ei haitannut väliin lyövät puolenmetrin korkuiset lieskat kun voi pannulla syttyi tuleen. Tinkimaidosta tulee parhaat letut!

Vaahtokarkit ja kokis näyttelivät myös suurta osaa illan tarjoilussa.

Beware. Vaahtokarkki-sokerihumala nousee nopeasti.

Riehumisen jälkeen tunnelmakuva.

Myönnetään, olimme ehkä hiukan hysteerisiä ja vaahtokarkkini saattoi tipahtaa nuotioon. Kolmesti.

Hyräilkää Juokse sinä humman toinen säkeistö. Oikein nopeasti. Eikä huijata aloittamalla ensimmäisestä. Sen kaikki osaavat.

-FreakyAngel