Tätä kesää määrittää minun kohdallani työharjoittelu, koulussa kun olen. Ensin kesäkuu vilahti ohi koulun talleilla, ja nyt heinäkuussa vuorossa on kolme viikkoa raviharjoittelua, joista tässä vaiheessa kaksi takana. Paikka on sama kuin talvella, ja hevosetkin pääsääntöisesti siis tuttuja. Tässä parin viikon kuulumiset valokuvin höystettynä.
Aloitetaan tärkeimmästä: Rantapallon varsa. Kulkee nimellä Salama ja melkoinen vesseli onkin. Lempipuuhaa aidan alta kieriminen ja uusiin asioihin tutustuminen. Ei pelkää mitään, kävelee vaikka orin tarhaan muina miehinä, matalana kun mahtuu aidan alta. Korkeutta noin polveen saakka, egoa kerrostalon mitalta. Jos riittänee sekään.
Eikös vain olekin suloinen kapistus? Hurmaavana taipumuksena myös leikkiä ihmisten jaloilla, ne kun ovat sopivalla korkeudella. Siinä saa pieni ratsastaja varoa jalkojaan, taluttajan polvista puhumattakaan, kun kipakat kaviot tähtäilevät napakoita iskuja.
Harjoittelun alkaessa oli tallissa varsoja kaksi, mutta toisena maanantaina töihin tullessa odotti mukava yllätys, sillä yön aikana oli määrä lisääntynyt kolmeen. Olin kamera valmiina kun vaavi pääsi ensimmäistä kertaa ulos.
Ehkäpä maailman pitkäjalkaisin varsa. Vitsalin jo, että nyt on tamman omistajaa huijattu ja varsan isä onkin täysverinen ellei peräti kirahvi. Kyllä ne pitkätkin jalat siitä pikkuhiljaa oikenevat, joskin liimakenkää tarvittiin avuksi. Varsan virheellisten jalka-asentojen korjaamisella on kiire, jo parissa viikossa tapahtuu muutoksia joihin ei enää pysty samalla tavalla vaikuttamaan. Onneksi talon isäntä on yksi Suomen parhaita kengittäjiä ja pitkän linjan guru varsinkin varsojen jalkaongelmissa.
Emä rojahti samantien ulos päästyään nautinnollisesti piehtaroimaan.
Sitten oli varsan vuoro kokeilla huterien jalkojensa kantokykyä, ja emälle tuli kiire vahtia mustasukkaisesti pikku hurjapäätä.
Nuo tarhoihin ajetut hiekkakasat ovat olleet hevosten suurinta huvia näinä viikkoina. Vanhemmat hevoset vahtivat ympäristöä seisten niiden päällä ja pienemmät nukkuvat.
Tämä varsa on vähän vanhempi ja muutti jo tarhasta laitumelle kesää viettämään. Suurin osa hevosista onkin laitumella, ja arjen rutiinit koostuvat hevosten viemisestä ja tuomisesta, valjastuksesta, ajamisesta, pesemisestä, tallin ja kaluston hoitamisesta. Olemme pesseet ja rasvanneet ajovarusteet, siivonneet tarhoja, pesseet ja vahanneet kärryjä sekä käyneet piipahtamassa heinäpellolla pikkupaalikuormaa tekemässä.
Myös madotukset, rokotukset ja kavionhuolto kuuluvat toimenkuvaan ja hevosenhoitajan arkeen.
Ehdottomasti erilaisin ja opettavin päivä oli viime viikon torstai, kun eläinlääkäri tuli koko päiväksi tekemään kaikkea tarpeellista kuten ultraamaan epäiltyä kaksostiineyttä, poistamaan sudenhampaita ja raspaamaan sekä suorittamaan taivutuskokeita ja kiropraktiikkaa.
Tässä on meneillään kintereen ultraus nuorelta hevoselta.
Hampaiden raspaus ja sudenhampaiden poisto. Yksivuotiaat orivarsat rauhoitettiin toimenpidettä varten.
Tämä kaveri muuttui niin uniseksi että melkein kellahti keskelle käytävää odottaessaan vuoroaan.
Taivutuskokeessa nähdään liikkuuko hevonen puhtaasti.
Siinä vaaditaan taluttajaltakin jo kuntoa jos taivutettavana on useampia hevosia, ne kun pitää saada reippaasti juoksemaan heti kokeen jälkeen, sekä pois- että takaisinpäin eläinlääkäristä.
Ilmeellä.
Nikamat ojennukseen kiropraktiikan avulla. Huomaa hevosen tyytyväinen olemus.
Huomenna on tiedossa heinätöitä, ja tänään koettiin hauskoja hetkiä ajolenkillä kun juuri ennen kapeaa puusiltaa ryntää vastaan monikymmenpäinen lehmälauma navetasta laitumeen. Ne olivat kyllä aidan takana mutta tie tekee siinä mutkan siten että herkempää heppaa hirvittää saati kuskia kun syvät ojat aukeavat sillan molemmin puolin. Onneksi oli sillä kertaa fiksu ja luottavainen hevonen mutta toisella reissulla käytiin ensin laukalla ympäri minkä kavioista pääsi ja sen jälkeen peruuttaen ojan pohjalla (onneksi matalan) kun lehmät juoksivat aidan vieressä. Sellaista tämä on, yllätyksellistä mutta antoisaa.
-FreakyAngel