Kukkaisviikko vol 3: Grande Finale

Kukkaisviikon päättävää päivää, lauantaita, vietettiin mitä ihastuttavimmassa loppukesän lämmössä aamun harmaasta viileydestä huolimatta. Toria koristamaan asetellut kesäkukat näyttivät loistavan koko voimallaan ja väkeä oli kerääntynyt paikalle runsain määrin. Lauantai kantoi nimeä Grande Finale, Suuri Loppuhuipennus, ja sitä se todella olikin sambakulkueineen ja Bollywood- ryhmineen. Ohjelma oli täynnä tanssia, värikkäitä, rytmikkäitä esityksiä aina itämaisesta tanssista kilpatanssin pyörteisiin asti. Olimme Aten kanssa paikalla kolmesta yhdeksään, iloiten joka hetkestä.

Koska aamupäivä oli tuulinen, harmaa ja syksyisen viileä, olin asustautunut kerroksittain tarjetakseni vaikka sateessa, mikä kostautui tietenkin myöhemmin, olin sambatessani läkähtyä helteeseen :) Juhlan kunniaksi laittelin aamulla hiuksetkin uusiksi:

 

Kukkaloistoa Keskustorilla: (myös ensimmäisessä kuvassa)

Suuntasimme jo yhden aikaan kaupungille käydäksemme kunnolla syömässä jaksaaksemme koko päivän. Vein Atenkin käymään Tivolissa Finlaysonilla, samaisessa herkullisia tanskalaisia voileipiä tarjoilevassa ravintolassa johon tutustuin muutamaa päivää aiemmin ensi kerran. Päätin jo silloin että näitä herkkuja on hänenkin saatavaa maistaa ja oikeassahan minä olin, turhaa edes mainita että mies oli myyty :) Jälkiruoasta huolehti kaikessa yksinkertaisuudessaan kirjaston kahvila, päivän nousseet lämpölukemat kun houkuttelivat meidät Iced Coffee Mocan (jääsuklaakahvi kermavaahdolla ja suklaakastikkeella) pariin. Tällä tavoin energisoituneina oli hyvä siirtyä seuraamaan sambakulkueen etenemistä.

Uni ão da Roseira, Tampereen sambakoulu, juhlii 25 vuotista taivaltaan avaruusteemalla Cylox- timanttiplaneetan uusi aika. He olivat (luonnollisesti) myös Helsingin Sambakarnevaaleilla tänä vuonna, mutta vaikka olinkin nähnyt shown jo kertaalleen ei se meininkiä haitannut. Värejä, sulkia, glitteriä, tanssia...mitä muuta kukaan voi elämäänsä kaivata? Sitä paitsi, maltoinpahan tällä kertaa keskittyä kuvaamiseen. Missään ei kyllä edes näkynyt sambaamiseen sopivaa sähkökaappia ;P Katsojia oli paljon, aurinkoa tarpeeksi ja meininki hyvä. Kulkue alkaa tiedemiesten löytäessä Cyloxin ja ja jatkuu siitä mitä mielikuvituksellisemmin aina passistoista karnevaalilavoihin.

Kulkueen suoriuduttua poliisisaatossa torille kadut avattiin ja sambaesitys valtasi kukkaislavan. Ennen tätä kuitenkin ohjeisti juontaja tämän vuotisen kukkaistytön keralla Suomen suurimman videopostikortin, jossa yleisö huutamalla toivotti ihmiset tervetulleiksi Kukkaisviikolle.

Minuun oli ilmeisesti jo viikon aikana totuttu, pääsin vapaasti "omalle" paikalleni lavan viereen, josta oli edes jonkinlaiset mahdollisuudet kuvata lavan tapahtumia esteettömästi. Ellei oteta lukuun tuota raivostuttavaa mikkiständiä. Kiitokset järkkäreille että sain olla, kaikki muut viereeni pyrkijät kun käskettiin pikavauhtia pois.

Sambashown jälkeen tulivat muut tanssiryhmät. Azucar, "sokeri", eli Tampereen salsaajat (minun on niin pitänyt osallistua heidän järjestämiinsä jokaviikkoisiin kesäsalsoihin, mutten vielä ole saanut tilaisuutta. Kiitos mahdollisuudesta kuitenkin!) Tämän jälkeen Spiral ry:n kilpatanssia kolmen parin voimin, Mihrimah ry, itämainen tanssi ja lopuksi lennokas Bollywood, josta kieltämättä nautin ehdottomasti eniten. Ryhmänvetäjän sanoin: " Me hymyilemme, me eläydymme." Juuri kuten tanssiessa kuuluukin!

Eläytyä, eläytyä he kaikki todella osasivat! Danny´s Bollywood Dance Crewn lavashow oli kuin yhteenlyöty tanssijoiden sydän ja sielu, joka sykki hetken yhdessä rytmissä. Yleisö oli haltioissaan, tempautui mukaan, eli ja koki. Suomalainen yleisö! Penkissä ei istuttu, niillä seisottiin. Hymyiltiin, taputettiin käsiä. Ja minä, minä olin tulessa mukana, sen keskellä, liekkinä lavan vierellä.

Onnellinen olento.

Lopuksi ryhmä tuli lavalta alas, yleisö pakkautui lavan eteen kuin parhaassakin konsertissa ja tori aaltoili kuin meri tanssijoiden voimasta. Ei ollut enää yleisöä ja lavashowta, ei katsojia ja esiintyjiä, vaan yksi suuri yhteinen kokemus, musiikki ja tanssi. (jossa vaiheessa kuvia ei enää otettu koska kamera jäi aitaan roikkumaan kun minä menin mukana.)

Oh, mikä kokemus! Tuota päivää en olisi jättänyt väliin, en kerta kaikkiaan! Ja mahtui siihen muutakin kuin vain se, mitä lavalla tapahtui. Koska FreakyAngel rakastaa kaikkea tanssia, innostuin myös tästä:

Torin laidalla oli menossa aivan oma tanssitempaus, kun POLE academy mainosti syksyn alkavia kursseja. He kertoivat mahdollisuudesta harrastaa tankotanssia ja muita "erikoisempia" tanssi/akrobatialajeja Tampereella. Vaikka tytöt eivät päälavalla olleetkaan, ei heiltä yleisöä silti puuttunut kun ohiajavat autot pysähtyivät ihmettelemään uudenlaisia liikennemerkkejä :)

 

Mukavaa päivässä oli myös se kun Atte, joka ei omien sanojensa mukaan koskaan voita mitään, voitti Kooveen järjestämässä kaupunkisuunnistuskilpailussa itselleen pipon. Hymy on aito.

Aten paita sen sijaan kuulemma herätti katseita ja pakenemistarpeita muissa ihmisissä. Tunnuslauseemme, me pikku tulenpyörittäjät. Minäkin mainostin vähän paidallani:

Toisella puolella lukee "Give me something to dance to" , mikä toive toteutui sekin kun poislähtiessä kuulimme torin takaa kantautuvaa reggaerytmiä. Seurasimme rummun ääntä ja löysimme toisen lavan päälavan takaa, jonka edessä ruohikolla istui ihmisiä ryhmissä ja osa tanssikin. Musiikki oli hyvää ja toki jäimme Aten kanssa vielä illaksi paikalle tanssimaan ja viettämään iltaa. En tiedä mikä tapahtuma oli kyseessä mutta kannatan ehdottomasti. Oli piste iin päälle päästä vielä päivän lopuksi liikkumaan tosissaan ja antaa muiden (ohikulkijoiden) huolehtia kuvaamisesta. Onnellinen FreakyAngel!

-FreakyAngel

Kiukun parempi puoli.

Tämä on taas näitä. Loogisesti otsikossa lukisi "Kukkaisviikko vol 2 (Keskiviikko)" mutta eipä vain lue. Ei lue eikä tule koskaan lukemaankaan, keskiviikko kun oli oikea surkeiden sattumusten sarja (joka muuten ylsi kärkisijoille otsikkokilvassa). Kuvia ei sitten ole eikä tule, mutta kerron silti tuosta vihoviimeisestä päivästä jotakin. 

Ensiksi, heräsin aamuyöstä kesken unien. Väsytti siis kunnolla koko päivän. Atella meni töissä myöhään mutta nippanappa ehdimme viideksi Keskustorille katsomaan Sorin Sirkusta, ihan "ammatillisesta" kiinnostuksesta, kuuluuhan tulenpyörityskin sirkustaiteisiin. Ohjelma keskiviikkona oli lähinnä lapsille suunnattu ja esityskin sen mukainen, ihan viihdyttävä joskaan ei mitenkään tajuntaa räjäyttävä. Työnnyn eturiviin ja nostan kameran käyttövalmiiksi. Mitään ei tapahdu vaikka kuinka painan laukaisinta. Vilkaisen ruutua. Kamerassa ei ole muistikorttia. Ilkkuu teksti minua. Samassa muistan, korttihan jäi koneeseen kun tuli kiire lähtö. Seuraava esitys, Sokos feat Hip Hop House, alkaa siten ettei korttia ehdi hakea jos haluaa ehtiä syömään ja nälkäkin olisi...päätän luovuttaa kuvien suhteen, kerkeäähän sen sitten illaksi saada Lord Estin keikalle. Toim.huom. Näytin kivalta. Olin pukeutunut enemmän omaan makuuni kuin tiistain kukkamekko. Kerrankin. Olisin halunnut kuvia. Lähdemme syömään. Joka paikka on täyteen ammuttu ja Hip Hop House aloittaa samaan aikaan kun lopulta saamme ruoat eteen. Harmittaa, mutta onneksi se illan pääshow on oikeasti vasta illalla. Sitä en menetä ja ehdin sen muistikortinkin saada hyppysiini. Lähdemme takaisin keskustaan kunnolla ajoissa. Puristan kameraa sylissäni. Illasta tulee hyvä! Seuraavan tunnin etsimme umpeen ruuhkautuneesta keskustasta parkkipaikkaa. Joka puolella on autoja, osa ihan keskellä kulkuväyliä koska minnekään ei mahdu. Ihmismassat purkautuvat juna-asemalta ja vaeltavat laumana jonnekin. Atte muistaa: Ai niin, se Red hot chilipeppersin keikka on tänään!" Lord Estin keikka on sekin jo hyvää vauhtia menossa. Näen lavan kun ajamme ohi. Kotipihassa luovutan, ei ehdi enää kävellen. Näin surkeaa päivää en muista toista. Lopulta päätän, etten postaa enää ikinä mitään ja vietän loppuelämäni menemättä mihinkään. Sitten nukahdan meikit naamassa.

Tänään, ambivalenssi osoittaa olemassaolonsa ja yhtäkkiä kaikki onkin loppujen lopuksi parasta ikinä. Tai ainakin melko lähelle. Aamulla laittaudun pitkään ja hartaasti. Nautin siitä että saan olla kerrankin itseni näköinen. Kiukullanikin laitan päälle mitä tahdon välittämättä säästä/käytännöllisyydestä/mukavuudesta/kilometreistä minun ja keskustan välissä. Päähän kahmalokaupalla kanekalonia, kiristän korsetin kylkiluideni ympäri ja nousen transformereilleni (ne ovat kengät, btw) enkä ota sitä lippistä. Enkä lisää vaatetta sään varalle, evästä, mitään. Nyt en välitä. Menen sinne missä on hyvä, eli maailmanpyörän juurelle. Juon kaksi kuppia Coffee Housen Coffee Moccaa kermavaahtoineen ihan keskenäni. Aurinko paistaa arasti pilven takaa ja isken MP:lle silmää. "Et ole minun mutta menettelet. Kahviseuraksi ihan kelvollinen toveri." Se ei vastaa vaan valmistautuu henkisesti päivän asiakkaisiin, viettää pitkää aamua. Kofeiini tulee ja täyttää suonet ja murheellisen mielen lupauksilla. Elämä on ihan hyvää, sittenkin.

Kun kaikki menee pieleen, shoppailu auttaa. Kun on murheellinen ja alakuloinen, ostokset (turhuus-ostokset) piristävät. Stereotypia, enkä ole himoshoppaaja, mutta tänään se toimi! Olin matkalla kirjastolle katsomaan, josko löytäisin Monster High- sarjan kakkososaa (joo joo, on lapsille joo ja aika ylipinnallista kuraa joo) mutta eksyinkin matkalla Seppälään. Koko myymälä on yhtä aletarraa ja vielä lisäksi osta 2 maksa 1 koko hoito. Pikkuinen lohtushoppaaja pääsi irti. Lieka jäi tyhjänä roikkumaan käteen kun se viiletti hyllyjen välissä. Kun se tyytyväinen hymy huulillaan palasi lopulta ruotuun sen ostoskassi oli kuin joulupukin säkki ennen aattoa. Täynnä kaikkea ihanaa turhuutta: 10 eriväristä kynsilakkaa, läjä irtoripsiä, pinkki-leopardi-meikkilaukku, glitterspray, sukkahousuja, koruja, sukkia... U name it. Hintaa säkille tuli pari kymppiä. Attekaan ei itkenyt, vaan vei illemmalla hakemaan toisen säkin. Se mies osaa käsitellä naisia. Shoppailuterapian jälkeen suuntasin kirjastolle, vietin siellä viihtyisässä nojatuolissa mukavan parituntisen kunnes sain yllättävän viestin eräältä vanhalta ystävältä jota en ole nähnyt viimeksi ties koska. Ja niin se päivä sitten sujui, parasta ikinä. Hän tuli kirjastolle ja suuntasimme Tivoliin. Hänen ideansa, ja aika passeli minulle nimen puolesta :) Tivoli on siis ravintola, jossa menun pääosana ovat tanskalaiset(?) voileivät. Eikä nyt puhuta mistään pikku juustoleivästä, vaan tuhdeista herkullisista annoksista. Nautimme ruoasta ja päivitimme kuulumisia, aika kului siivillä. 


Kun Atte tuli kävimme kirjastolla lainaamassa läjän ihastuttavia kirjoja jotka olin tänään löytänyt. Minä todella nautin kirjoista.  Tämän päivän puolella tulee vielä toinen kaveri kylään jota myöskään en ole hetkeen tavannut.  Elämä on...ihan parasta.

p.s. Lelukaupasta löytyi Monster High-koulutarvikkeita. Oi mahtavuutta.


-FreakyAngel

Kukkaisviikko vol 1 (tiistai)

Tältä näytti Tampereen Keskustorilla tiistaina Kukkaisviikon viidentenä päivänä, aurinko helli paikalle kerääntynyttä kansaa ja tanssijoiden asut hehkuivat kilpaa kukkaloiston kanssa.  Päivän teema oli romashka, päivänkakkara, ja lavalla nähtiin mm. muotinäytöksiä ja tanssia. Lisäksi päälavan vierellä järjestettiin Kukka tukkaan-tempaus, jossa kauniin ruusun lisäksi sai hiuksiinsa upean kampauksen. Tanssiryhmä Rio Dance esiintyi useampaan otteeseen ja hyvin esiintyikin, rytmit ja tunnelma veivät minutkin väkisin mukanaan ja vaikka oli tarkoitus ihan vain kuvata päädyin taas tanssimaan itsekseni muun yleisön ihmetykseksi. Olisin halunnut olla lavalla tanssijoiden kanssa!

Musiikki kulki aina Hit the road Jackista Rio-elokuvaan ja Chicago-musikaaliin. Jokaiselle löytyi siis setistä jotakin, sillä myös itse muotinäytös (joita oli päivän aikana kaksi, itse ehdin valitettavasti näkemään vain sen ensimmäisen jonka teemana oli "vuodenajat") oli tanssipainotteinen. Oi kuinka mieleni teki mennä "oikeaoppisesti" kuvaamaan suoraan lavan edestä! En kuitenkaan tahtonut peittää muiden katselijoiden näkymää joten muotinäytöskuvista sitten tuli vähän mitä tuli. Varsinkin kun suoraan kameran edessä sattuu olemaan kolme mikkistandia. No, niin, no...

Ja miten tämä kaikki minuun vaikutti? No innosti hyppimään myös kameran edessä, tietty! Varsinkin kun löytyi hieno Madagaskar reggae-afro-tausta ;3 ja onnistuin uittamaan helmani suihkulähteessä...

 

Kukkaisviikkoon sopivasti tietysti kukkamaiharit. Viimeisessä kuvassa aurinko ei ole kaveri ja tekee naamasta hassun, mutta kun tausta on niin ultimaattisen hieno niin en voi jättää pois. Onkohan kellään muulla samaa ongelmaa kesäisin kuin minulla eli lippiksen pakkokäyttöä? Saan tolkuttoman migreenin heti jos olen minuutinkin auringossa ilman lakkia, eli niinpä se sitten on joka kuvassa ja joka asussa, sopi tai ei. Seuraavaksi ostan lierihatun, stetsonin ja sombreron, ihan vaihtelun vuoksi.

Ja tovereiden ilme kertoo kaiken. KAIKEN.


-FreakyAngel