Aamulla nettiä selaillessani näin että Tampereen Tapahtumien yö oli taas käsillä. Ensin luulin päivän jo menneen, mutta oli iloinen yllätys että ehdimme vielä mukaan! Äitinikin lähti mielellään uudelle Tampereen-matkalle, ja hieno päivä siitä (torstaista) tulikin!
Jätimme auton parkkiin Laukontorille, missä oli pieniä vaikeuksia löytää paikkaa koska rollerderbyilijät sulkivat parkkipaikan kolmelta. Lopulta paikka meillekin kuitenkin vapautui ja saatoin rynnätä tukahduttavan kuumalle Radiokirppikselle ja raahata sieltä kottikärryllisen tavaraa, mm. uudet Demoniat ja New Rockit! Bileeeeet sanon minä! :)
Ja Monster High-tukkaa, Atte löysi minulle Monster High- tukkaa! En edes käytä klipsejä mutta who cares, MH!
Superhiostavan kirppiksen jälkeen oli päästävä tauolle johonkin viileään. Äiti viihtyi torimyyjien parissa joten minä ja Atte poikkesimme Sanna´s Cafehen, johon oli iloksemme tullut jälleen tarjolle suosikkiamme pekaanipähkinäpiirakkaa tarjoiltuna vaniljajäätelön kanssa.
Tapahtumien yön ohjelmistoon kuului myös Pikilinnan pihakirppis, jonne liityin äitini seuraan haettuani ensin vielä kuumemmalta ja hiostavammalta Bonuskirppikseltä toisen kärryllisen tavaraa :) I love shopping. Pikilinnassa äiti esitteli toinen toistaan sievempiä lastenvaatteita jotka totesin järkevämmiksi hankinnoiksi mikäli olisi myös vauva joka niitä tarvitsisi.
Mikähän siinä muuten on että vauvanvaatteille kyllä löytyy kaikilta aikaa ja intoa (olen huomannut tämän usein) mutta kun vauvaiän ylittänyt tahtoisi uudet kengät niin ei... :)
Marjukka Mäkisarka-designin rekki tulvi värejä ja kuoseja, ollen myös äitiäni ajatellen hiukan enemmän ajankohtainen. Nyt päästiinkin kaupantekijäisiin hänen sovittaessaan huolella ja etsiessään jotakin tyylikästä uutta päällepantavaa tulossa olevalle Vivamon-matkalle. Mäkiranta itse oli paikalla ja he löysyivätkin oitis jutun juurta. Yhdessä mietimme juuri oikeaa väriä ja mallia ja aikaa vierähti kuin huomaamatta.
Jossakin vaiheessa huomasin kaivata Attea ja lopulta pieni katusoittajaparka löytyi vaaterekin takaa soittimensa viereltä. Siellä hän istui aivan tyytyväisenä piilossa puhelimellaan pelaten mutta lupasin hänelle kuitenkin seuraavaksi urhoollisuusvohvelin ja niinpä suuntasimme kohti Vohvelikahvilaa. Ojakatu oli niin täyteen ammuttu (tänään oli todellakin runsaasti väkeä liikenteessä) että jatkoimme matkaa Kuparitalolle ja siellä Edith Piafin laulaessa taustalla nautiskelimme vohveleita ja kahvia ja lepuutimme paljosta kävelystä rasittuneita jalkojamme.
Siirsimme auton takaisin Laukontorille ja seurasimme hetken aikaa derbytyttöjä ennenkuin jatkoimme matkaa Keskustorille. Dna:n pinkki koju houkutti minua kuin hunaja kärpästä (olen jo vuosia ollut dnan asiakas, alkuperäinen syy valintaan oli se että lasku tuli pinkissä kuoressa. Ne joista se ei ole pätevä syy painukoon suolle.)
Myös pinkistä mainosautosta piti saada kuva! "If it´s pink or glitters, yes, I want it."
Torilla maistelimme oliiveja ja juustoja, äiti tutkaili saippuoita ja poikkesi kirjakaupassa kuuntelemassa runoja sillä välin kun me haimme Sokoksen herkusta kassiin vähän kilisevää eli pari pulloa Laitilan limonadeja :)
Aloimme pikkuhiljaa suunnistaa kohti Flamman tulishowta, viime vuodesta opimme että paikalla pitää olla ajoissa. Matkan varrella kuitenkin ehdimme seurata robottitanssiesitystä, törmätä noin kahdeksan kertaa samaan pitkätukkaiseen mieheen josta tuli jo hänen kanssaan heitettyä läppää ja hän kutsui meidät kotiinsa iltaa istumaan (valitettavasti vain Flammaa ei voinut jättää väliin) ja poikettua suurimmassa Punnitse&Säästässä ikinä ja ostettua sieltä iltaevästä. Istuimme penkille syömään ja katselemaan ohi valuvaa ihmisvirtaa.
Flamman tulishowta oli aikaistettu viime vuoden kymmenestä yhdeksään mikä tietenkin söi tulitehoja jonkin verran. Porukkaa oli myös aikalailla vähemmän ja vitsailimmekin heille esityksen jälkeen että oliko karsinnoista päästetty läpi vain parhaat mutta kuulemma porukkaa sattui sillä hetkellä olemaan paljolti ulkomailla esiintymässä. Mielestäni porukan pienentyminen oli kuitenkin jopa hyväkin juttu koska nyt yksittäisiä tapahtumia pääsi ja ehti helpommin seuraamaan ja jokaisen artistin taituruus pääsi ansaitusti esille.
Esitys oli hieno ja kävimmekin esiintyjiä kiittämässä. Samalla pääsin myös kokeilemaan tuntumaa heidän viuhkoihinsa ja sain hyviä vinkkejä, viuhkat kun ovat seuraavaksi myös omalla hankintalistalla. Kiitos Flamma!
Palasimme keskustaan tallipihan kautta ja jatkoimme Kehräsaareen. Lämmin alkuyö ja hehkuvat värit loivat tunnelman kuin ulkomailla olisi ollut. Edullista matkailua, Tampere-Kypros :)
Tällä sillalla rakkauslukot olivat vielä saaneet olla paikoillaan, eivätkä jotkut ääliömäiset vandaali-"taiteilijat" olleet sulattaneet niitä rumaksi kolhoksi möykyksi.
Kehräsaaren pikku putiikit loistivat yöhön kuin tulikärpäset kun kurkistelin oviaukoista sisälle. Yhdessä liikkeistä näkyi jopa rekillinen pvc:tä ja goottivaatteita! Sinne siis joka sellaisesta designistä pitää, minä ainakin!
Kehräsaari muutonkin on kuin palanen muuta maailmaa kaupungin keskellä. Elämä soljui omaa rataansa, ihmiset istuivat terassille nauttimaan ruokia ja juomia kiireettömästi, rauhassa.
Paitsi minä. Minulla oli bileet.
Kaupunki kauneimmillaan.
Näyteikkuna, josta oli pakko ottaa kuva. Paras mainoslause ikinä :)
Torilla oli meneillään pantomiimi, Siperiassa tanssittiin salsaa, derbyt jatkuivat myöhään yöhön Laukontorilla. Minulla oli hieno ja tapahtumarikas päivä, kiitos myös seurueelleni kun jaoitte sen kanssani!
-FreakyAngel
