Lähdimme eilen illan päälle ajelemaan kohti Torniota sillä minulla oli sinne viikonlopuksi sovittuna pari kuvausprojektia ja halusimme välttää pahimman hiihtolomatrafiikin. Jotenkin tuo pohjoinen on suosittu suunta aina näihin aikoihin vuodesta! Alkumatkasta ei sen kummemmin ole kertomista, myöhäisilta, kolmostie, ensin satoi räntää taivaan täydeltä mutta Seinäjoelle saavuttaessa se oli muuttunut mitä kauneimmaksi lumisateeksi jota kaupungin valot vielä korostivat. Pakkasta ei ollut, hiutaleet olivat miltei kämmeneni kokoisia ja putoilivat hiljalleen maahan. Hiukan jo harkitsin pysähtyä johonkin ja toteuttaa extempore-photoshoot ihan vain sen vuoksi kuinka taianomainen tunnelma oli. Kamerakin oli sopivasti saatavilla mutta valitettavasti mukaan ei ollut sattunut mitään kuvausvaatteita. Visuaalisuus kokonaisuutena on tärkeää ja vanhat verkkarit ovat vanhat verkkarit, satoi lunta tai ei.
Ennen Seinäjokea, Jalasjärvellä, pysähdyimme Juustoporttiin ostamaan vähän evästä. Toki paikan tuotteita löytyy niin Prismoista kuin Citymarketeista, mutta laajemman valikoiman ja erityisesti erilaisten vuohenjuustojen tähden suosittelen käymään itse paikassa. Ilokseni huomasin, että valikoima nimenomaan vuohenjuustoissa oli jälleen laajentunut ja uusia makuja kehitetty. Uutuuksista Aten suosioon noussut Chili ei ollut oikein minun juttuni vaan mukaan tarttuivat hiukan vähemmän ärhäkät ja jo perinteisemmät Vuohen vuoristo ruohosipuli-valkosipuli ja erityisesti kunnolla huoneenlämmössä seisotettuna parhaimmillaan oleva Vuohen gryére. Atelle otettiin "tavallisten" juustojen puolelta Brandy-pähkinä, jonka on todettu olevan mitä parhain eväs pitkillä ajomatkoilla. Mikäli Juustoportti ei ole sinulle ennestään tuttu, paikan nettisivut löytyvät täältä.
Evästäydyttyämme matka sujuikin rattoisasti ja Oulun kohdilla lumisadekin lakkasi, muuta liikennettä ei enää ollut ja tiet olivat sulat ja hyvin auratut. Kunnes Simossa, täysin äkkiarvaamatta kohdassa josta pitkä rivi katuvaloja oli jostakin syystä sammuksissa, oli koko tien leveydeltä yhtäkkiä muutoin sulalla tiellä korkeahko lumivalli. Se oli menoa se, automme heitti useampaan kertaan ympäri kunnes lopulta tömähti lumipenkkaan niin että niskani retkahti ikävästi. Nousimme autosta huomataksemme että eturengas oli kahdeksikolla ja takarengas tyhjeni kovalla pihinällä. Onneksi moottori kuitenkin käynnistyi vielä vaikka keula ei kovin lupaavalta näyttänytkään ja saimme köröteltyä lähimmälle bussipysäkille vaihtamaan renkaan. Niinpä sitten ajelimme kahtakymppiä äärettömän vispaavalla autolla Simosta Tornioon ja lähimmän korjaamon pihaan. Siellä se nyt on tuomiota odottelemassa, me emme tiedä koska ja kuinka täältä etelään taas pääsemme palamaan eikä minun pääni käänny.
Jotta emme vaipuisi olosuhteiden luomaan epätoivoon olen päättänyt käyttää aikani (jos niskasäryltäni suinkin kykenen) Tornioon ja Haaparantaan tutustumiseen, nyt kun täällä näytetään olevan jonkin aikaa ja vieläpä autottomina. Kaikki tietävät Kemin Lumilinnan mutta täytyyhän täälläkin jotain mainitsemisen arvoista olla (siis muutakin kuin Ikea, johon en muuten mene) eli tästä aihepiiristä aion tässä lähiaikoina kirjoitella. Katsotaan mitä löytyy :)
-FreakyAngel
