Nämä ovat ihastuttavia kaikki! Montgomeryn ja Alcottin kirjoista olen lukenut jok´ikisen, ensimmäisen (Pikku naisia) luin ala-asteikäisenä (olen toki lukenut sen monta kertaa sen jälkeenkin) ja viimeisin löytöni oli Tytöistä parhain, joka vuosien etsinnän jälkeen löytyi yllättäen juuri sopivasti äidinkielentunnin kirjaesittelyä varten. Edellisen kirja-esitelmäni (taisin olla yhdeksän) tein Victor Hugon Kurjista ja minulle jäi olo että se meni kohderyhmältä hieman ohi joten päätin tällä kertaa ottaa jonkin muun tyyppisen kirjan...yhteenvetona rakastan tuon naiskaksikon teoksia, ja mielestäni parhaat helmet on nostettu tähän. Montgomeryn Sininen linna on ehkä hieman aikuisempaan makuun.
Erinomaisen hauskoja ja oivaltavia teoksia ovat myös Hilja Valtosen Nykyhetken tyttölapsi (pidän toki muistakin Valtosen kirjoista) sekä Jukka Parkkisen Suvi Kinoksen seitsemän enoa, joka kertoo Suvi-tytön varttumisesta enokatraan keskellä niin valloittavasti että jos vähänkin Parkkisen huumoria ymmärtää lentävät vedet nauraessa silmistä. Luin tämän sarjan ( kolme muuta osaa) Atelle ääneen ja siitä tuli oitis hänen suosikkinsa.
Pidempiä mutta helppolukuisia romaaneja (luin toki myös kaikki Dickensit, Dostojevskit ja Gogolit jo ala-asteella, mutten ole huomannut niiden syystä tai toisesta viehättävän suurta yleisöä) ovat puolestaan elokuviksikin tehdyt Monte Criston kreivi sekä Universumin Tomu- trilogia, jonka viimeistä osaa luen nyt. Toinen on vanha klassikko ja toinen nykyfantasiaa enkä lähde niitä nyt vertailemaankaan, mutta molemmat pitävät lukijansa tiukassa otteessa eikä juonenkäänteitä puutu!
Kirjasarjoista tahdon ehdottomasti suositella moneen kertaan lukemiani (myös Atelle ääneen, hänkin suosittelee) C.S.Lewisin Narnia-sarjaa (ne leffat ovat sitten täyttä roskaa eikä niillä ole mitään yhteyttä kirjojen sisällön kanssa) sekä isäni suosikkisarjaa Isä Camilloa, jonka on kirjoittanut Giovanni Guareschi. Isäni oli itsekin kirkonmies joten lieköhän tällä yhtäläisyydellä osuutta mieltymykseen. Hänellä oli tapana lukea Isä Camilloja minulle ja veljelleni ääneen ja muistan yhä kuinka nauroimme kylän tapahtumille hänen kanssaan.
Niille, joille kirjojen lukeminen ei kertakaikkiaan vain maistu, kokosin muutamia elokuvia eri genreistä. Jätin pois kaiken liian vakavan, sillä lomallahan tässä ollaan.
St Trinians, parempaa koulua ei ole. Eikä sen puoleen montaa parempaa elokuvaakaan, ainakaan jos omaa samanlaisen omintakeisen luonteenlaadun kuin minä. Ole oma itsesi...tee se tyylillä. Hyvää komediaa, jonka jälkeen toivoo että tällaisia elokuvia olisi lisää. Alkuperäiset versiot ovat jo vuodelta 1954 eteenpäin ja uusimmat elokuvat tunnetaan jostakin syystä myös nimellä Kick Ass Girls.
Lisää komediaa koulumaailmasta,yksikään ei ole hauskuudestaan tai kansikuvastaan huolimatta tyhjäpäistä ääliökomediaa, vaan kaikki sisältävät hyviä oivalluksia ja pohdittavaa jälkeenpäinkin. Tietenkin jos tämän tyyppinen elokuvalaji ei iske sinuun, niin ei iske, mutta minä pidän näistä. Jokainen ansaitsee mahdollisuuden, oli maine tai ennakkokäsitys mikä tahansa. Ihmisen tulee ennenkaikkea ajatella omilla aivoillaan-myös tuomitessaan muita.
Mitä olisi syksyinen iltahämärä ilman romantiikkaa? Ei niin mitään! Tässä kolme aivan erityyppistä elokuvaa, jotka kaikki kuvaavat ihmiskunnan vanhinta tarinaa tavalla tai toisella. Tunnetko Kaunottaren ja Hirviön? Moderni versio siitä on Beastly, koskettava ja kaunis elokuva nykyajasta, jossa rakkauden voima on edelleenkin suurin. Myös toinen Olsenin siskosista on elokuvassa mukana, rakastan hänen roolihahmoaan yli kaiken :) Stardust puolestaan on satufantasiaa, joka tarjoaa enemmän huumoria romantiikan höysteeksi. Kaikkein humoristisin on kuitenkin pukukomedia Tärkeintä on olla aito, jossa ihmissuhteet tuntuvat menevän kertakaikkiseen solmuun niin ettei voi kuin nauraa mukana...ja ihastella pukuja.
Mitä yhteistä on 2000-luvun katutanssileffoilla ja klassikkomusikaalilla My Fair Lady? Sen lisäksi siis, että minä pidän näistä kaikista hyvin paljon. It´s not where You´re from...ei ole väliä mistä olet tai miksi sinut luokitellaan, kunhan itse tiedät mihin pystyt ja haluat sen osoittaa. My Fair Lady, jossa näyttelee Audrey Hepburn, on ollut lempielokuvani lapsesta saakka (kunnes teini-iässä Vuosi nuoruudestani nousi sen paikalle) enkä koskaan kyllästy siihen. Älykäs, hauska ja visuaalisesti lumoava, puhumattakaan lauluista jotka osaan kaikki ulkoa. Elokuvien aatelia. Step Upit puolestaan eivät toki ole ainoita katutanssileffoja, on Honeyt, Center Staget ja Street Dancet, mutta ne minä näin ensiksi ja ne käänsivät maailmani ympäri. Minulle tanssi on tunne ja Sielun Sisältö, ja nämä kaksi elokuvaa tuovat sen julki. Kolmas ei enää yltänyt samaan ja on noista neljäskin tullut, mutta se oli hukannut itsensä jo täysin matkan varrelle. Katsokaa mieluummin Street Dance yksi, siinä on ainakin erinomainen soundtrack :)
Tällä puheella päästän teidät penkomaan kirjahyllyjä ja leffalaareja, josko joku löytäisi näiden joukosta omankin suosikkinsa tai edes viihdykettä pariksi tunniksi. Minä palaan kirjani pariin, hyvä tovi tämän postauksen parissa kuluikin.
-FreakyAngel
