Seuraavana aamuna olin taas virkeä ja iloinen ja valmiina seikkailuihin! Tämä onkin tarina siitä, kuinka päädyin täpötäyteen Sporttibaariin Helsingissä ja piknikille zombien kanssa.
Tietämättömille: Minä en ymmärrä urheilusta mitään enkä seuraa walking deadia tai muutakaan vastavaa. Tämä oli yksinoimaan kiintoisia sattumuksia.
Aijuu. minulla oli tyllihame. Pinkki.
Kuvassa naiselliset pohjelihakseni. Jääkiekkofani-asu. Muilla oli pelipaidat. Erotuin ehkä jälleen joukosta.
Kaiken alku oli kai Elisa. Elisa on sporttifani jolla on ringettetatuointi. Toinen vaikute oli ruoka. Lauantaina oli nimittäin ravintolapäivä. Minähän en sano ei kuppikakuille ja vohveleille ja kaikille muille pikku kojujen herkuille jos vain saan niihin mahdollisuuden. Tampereella oli enemmän mahdollisuuksia kuin Seinäjoella (n. 100 ihmisten päiväksi laittamaa ravintolaa/kojua) joten haaveilin sinne lähdöstä. Valitettavasti vain jengini oli hiukan hidassytytteistä joten kello oli kaksitoista ennenkuin pääsimme matkaan.
Minä laittamassa Elisalle ystävännauhaa :) Rusettiin tuli meidän molempien värit, pinkki ja sininen.
Seuraava kuva onkin sitten jo Parkanosta, Eurohamsterin pihasta, kun poikkesimme Hesestopissa hakemassa Brownie-jäätelöt läkähdyttävää kuumuutta lievittämään. Tässä vaiheessa Elisa katsoi kelloa ja tajusi ettei ehdi takaisin ennen kuin peli alkaa. Helsingissä oli kuulemma pystyssä kisastudio. Ja 900 ravintolapäivä-pistettä. Attekin halusi Jäkeen. Joten...
Tampereella käytiin vain superpikapyrähdys. Niin äkkinäistä Tampereen reissua en vielä ole tehnytkään. Kuparitalon Vohvelikahvilassa nautittiin vohvelilounas, aamupala kun oli jäänyt välistä koska odotin kojuilla kiertelyä. Mutta vohvelikavila on paras ja nyt Elisakin on käynyt siellä!
Aika nasta laudassa ajettiin kohti etelää ja samalla tarkkailtiin pilviseksi kääntyvää säätilaa huolestunein ilmein,olimme vasta Hyvinkään hoodeilla kun kello löi neljä ja Elisa pyysi kääntämään radion päälle. Ensimmäinen erätauko saavutettiin sopivasti siksi ajaksi kun etsimme autolle parkin Pasilasta ja jatkoimme junalla kohti Helsingin keskustaa.
Ja nyt päästään siihen, kuinka tapasin itseni tyllihameessa täpötäydessä sporttibaarissa tuntemattoman sedän sylistä keskellä Suomi-Ruotsi-ottelua. Näin yksinkertaista se on.
Itse baarihan sijaitsee Helsingin rautatieasemaa vastapäätä eikä ole kovin liioiteltua sanoa että jono sisään alkoi about siitä aseman kulmalta. En ole vielä KOSKAAN jonottanut baariin mutta kerta se on ensimmäinenkin. Ehkä olisin olettanut, että jos niin joskus käy kyseessä olisi vaikkapa jonkun huippuartistin keikka mutta jääkiekko-ottelu tuli vähän puskista. :)
Peli oli pyörähtänyt taas jo käyntiin kun pääsimme sisään, mutta pääsimme kuitenkin. Sekin epäilytti jo hetkisen. Ehkä auttaa kun kertoo ajaneensa tämän takia 500 kilometriä. Ja on pukeutunut tyllihameeseen.
Lienee turhaa edes mainita kuinka paljon populaa paikalla oli. Ihmisiä lieni jopa neljässä kerroksessa. Sekaan sentään päästiin, ja minut ysrtävällisesti liiskaantumiskuolemalta pelastanut setä jutteli kanssani mukavia kunnes jälleen paikansin toiseen päähän ajautuneen Aten ja puristauduimme takaisin kadulle. Viisitoista minuuttia on enemmän kun tarpeeksi. Varsinkaan jos ei ole korvatulppia.
Elisa oli tällä välin löytänyt Teronsa yläkerrasta ja pääsi siis lopulta seuraamaan peliä. Meille jäi arvioitu puolitoistatuntinen luppoaikaa jonka aloitimme käymällä kierroksen Kampissa eli tietenkin Morticiassa jossa myyjätär ihasteli tukkaani ja sen jälkeen Forumin Robert´s Coffeessa katutason pikku nurkkauksessa josta sai parasta Hunteria ikinä ja tietenkin Bubble tea:tä. (Kuplatee? Onko se sana?)
Siinä istuessa ja seuraavaa käännettä odotellessa näimme ryppään zombeja kokoontuvan ikkunan eteen irtokäsineen ja -jalkoineen. Uusia zombijengejä valui koko ajan liikennevaloihin ja eteenpäin (joo joo, zombeja zombeja!) joten liityimme seuraan ja kipittelimme verivanoja seuraten Ruttopuistoon jossa ystävälliset zombiseurueen jäsenet ottivat meidät hyvin vastaan. Jääkiekko-hulinoista zombi-partyihin saman tunnin sisällä. It´s my life.
Nälkä alkoi kuitenkin taas lopulta vaivata joten lähdimme taivaltamaan takaisin keskustaan. Harkitsimme vuokraavamme tandeminkin kun niitä kadun varressa oli tarjolla mutta onneksi Espaa edemmäs ei tarvinnut kulkea. Ostimme kojusta italialaista piirakkaa, hyvin kermaista ja suolaista ja tilanteeseen sopivaa. Minäkin jaksoin taas ottaa kameran esiin ja ikuistaa vähän tunnelmia:
Ihanat kukkataideteokset katulampuissa veivät sydämeni! Kuvat eivät tee oikeutta, ne on nähtävä itse! Atte näpsäisi minustakin kuvan ihmisvilinässä.
Seitsämän aikoihin tuli Elisalta tekstiviesti ja sovimme tapaavamme rautatieasemalla. Truu Iiivil- jääkiekkofanit lähestyvät :)
Elisan pose ja auennut ystävännauha :)
Aseman erikoinen suihkulähde.
VR:n uusi maskotti/keulakoriste. Hyvä paikka linnun elää kun ruoka sataa suoraan nokkaan.
Junassa takaisin Pasilaan oli siinäkin enemmän zombeja kuin jääkiekkofaneja. Tapasimme myös ihastuttavan Sam O´Laavin :) "Mulla on kotona rommicolaa" on paras kuulemani iskurepliikki ikinä. Junassa.
Joku random-näpsy Pasilan asemalta.
Pasilasta otimme auton alle ja siirryimme Tiksin kautta Jäkeen hakemaan Aten uutta puhelinta. Nyt on pojallakin padfone kakkonen niin saadaan photoshooteissa helpommin tsekattua kuvia ettei tarvitse olla kameran näytön varassa. Joka on muuten risa. Siis kamera. Sekin kävi huollossa samalla reissulla ja nyt pitäisi taas toimia.
Hetken olimme jo lähdössä Punkalaitumelle mökille saunomaan mutta viime hetkellä tajusimme eurviisut ja pistimme Jäkessä toisen "kisastudion" pystyyn. Kuka näki Romanian esityksen? Wtf kysyn vaan, oliko sillä rautalankaa pal...siis no, ympärillä vai mistä se ääni lähti ?
Anyhow. Olemme palanneet Seinäjoelle ja lenkittäneet jo kaksi ihastuttavaa samojediakin. Perilllä oltiin kuuden aikaan aamulla. Samoilla silmillä, hyvä meininki ja saipahan rauhassa ajella.
Koskahan minä ehtisin tekemään koulutehtäväni?
-FreakyAngel