Viulunsoittaja matolla

Niinpä vain pääsimme kuin pääsimmekin perjantai-aamuna Porvooseen. Ilma oli mitä ihanin puutarhajuhlien startatessa kello neljän tienoilla puisen omakotitalon pihamaalla Porvoon vanhassa kaupungissa. Kyseessä olivat tupaantuliaiset/kodinsiunaustilaisuus, vanhan kaupungin miljöö tarjosi upeat näkymät ja puitteet puutarhassa oleilulle, tarjolla oli kauden tuotteita erilaisista muhevista sienipiiraista mustikoihin, luumuihin ja omenapiiraisiin, ja viehettävä viulunsoittaja taikoi juhlaväen viihdykkeeksi menneiden aikojen tunnelmaa täyttäen puutarhan bachin ja mozartin sävelillä. Hyvin nykyaikaisesta asustani huolimatta tunsin itseni jonkin pikkukartanon ylimykseksi, talon neidoksi joka on tullut sukuloimaan huvikauden alkaessa kieseineen, kapsakkeineen ja tietysti vähintään 12 matka-arkun kanssa. Atte toimi komean kavaljeerin osassa ja parit valssit pyörähdimmekin viulumusiikin tahdissa vastaleikatulla nurmikolla.

Aivan ensiksi kuitenkin poikkesimme hakemaan äidin ystävätärtä Onervaa mukaan pippaloihin. Onervan pihassa napattiinkin muutamat lähtökuvat ennenkuin mekko autossa rypistyisi.

bolero: Apple Bottoms

toppi: Gina Tricot

mekko: Odium Clothing

sukat: Ruotsista

kengät: Spirit Store

huivi: veljekset Keskinen

lasit: New Yorker

Helteestä huolimatta kurkkuni on edelleen poissa tolaltaan ja ääni käheä, huivi kaulassa siis mennään. "Kenkäsukat" ovat ruotsintuliainen itselleni, ja ne keräsivätkin melkoisesti huomiota! Seuraavassa äitini ja minä, yhdennäköisyyttä?

Mustat rastat laittelin itse aamulla, sopivat tilaisuuteen mielestäni paremmin kuin pitkät kirkkaan väriset. Minä olen se joka vaihtaa tukkaa kuten muut naiset käsilaukkua! :)

Juhlapaikalle saavuttuamme ja tervehdittyämme muut vieraat keskityinkin lähinnä kuvaamaan yksityiskohtia sekä talon sisällä että pihassa.  Huomaan usein sortuvani tähän, yksityiskohdat inspiroivat minua.

Tuliaisiksi toimme suuren kimpun auringonkukkia ja ruotsalaista suklaapirtelö-vissyä.

Viulunsoittaja matolla.

Atte istahti lähimpään tuoliin - joka sattui olemaan lastenmalli.

Asukuvia tuli ainakin otettua enemmän kuin tarpeeksi, näytin kaikkien mielestä nukelta (?) ja he halusivat kilpaa ikuistaa minut yläkerran portaikossa. Sama tapahtui illalla ollessamme kävelyllä rantabulevardilla ja ihaillessamme Riimikon syysikkunaa. Eräskin pappa hymyili kuin naantalin aurinko ja tahtoi minut matkamuistoksi "koska siinä vasta suloinen tyttölapsi!" kuten hän vaimolleen totesi. Porvoossa turistit lähtevät aina seuraamaan kun vähänkin kuvaat jossakin :)

Luulenpa että tämä päivä otetaankin sitten levon kannalta, lähdetään vaikka jokirantaan, Krookkooseen tai Linnavuorelle pikinikille! Ja syödään jäätelöt torilla!

-FreakyAngel