Tornio/Nikkala/Haaparanta-akselille saavuimme siis jo viime keskiviikkona, täällä normisettiä merenrantasaunasta Meerin Grilliin (joka on mahtava ja jonka aukioloajat pitäisi varmaan laittaa tänne koska se omituista kyllä on blogini suosituin hakusana) mutta nyt skippaamme vähän eli suoraan lauantaihin jolloin ajelimme Ouluhallille Neverland festareille sekä chillailemaan että hommiin purkamaan ulkolavan valorakenteita, ne kun otettiin alas jo lauantaiyönä muun jäädessä sunnuntaille. Parkkipaikalla tapasimme liekkiryhmä Tulikukan, muassaan ystävämme Tony Tulikukka, jotka olivat kutsutut tekemään tulishown tapahtumaan. Harmittaa näin jälkikäteen kun kamera oli jäänyt autoon enkä sitä loppuyönäkään sieltä noutanut, joten kuvamatskua tulista, valoista ja asusta (uusi sanomalehtiprintti-mekko ja uudet karvasäärystimet uuuuu... :) ei ainakaan minulla ole.
Ouluhallilla oli ihan mieletön ilmapiiri, jengi oli todella avoimena ja uusia tuttavuuksia tavattiin paljon. Parasta kaikesta oli kuitenkin monen vuoden takainen tivolitoverimme Sami ja hänen tyttöystävänsä, jotka sattuivat olemaan paikalla myöskin (eikä sillä ollutkaan kuin, mitä, 10 000 ihmistä...?) ja joihin törmäsimme tulishown aikoihin (myös Tony ja Sami tuntevat toisensa, eli melkoinen tivolitapaaminen kyseessä) joten loppuilta menikin jonkinlaisessa omassa puoli-universumissa tapahtumasta viis meillä on omat setit-meiningillä. Myös Sami tekee konemusiikkia Cosmoration - nimellä, Youtubesta voi käydä etsimässä. Proggista tehdä musiikit meidän tulisettejämme varten laiteltiin myös vireille.
Kuten sanottua, oli porukka avointa ja hyvällä fiiliksellä, ja yhden aikaan teimme jo lähtöä erään siellä tapaamamme herttaisen ja mukavan tytön sekä hänen kavereidensa kanssa Neverlandin jatkobileisiin yökerho Apolloon. Kyseisessä mestassa en ollut ennen käynytkään joten mielenkiinnolla tutustuin. Pyörittelin vähän valotikkuja ja poita tanssimisen lomassa ja otin kohteliaisuuksia vastaan :) Great flow :)
Aamuyöstä istuimme jo auringonnousua seuraten Samin pihassa lehtikaton alla puutarhakeinussa ja chillailimme vain. Aamun varhaisimmat linnut lauloivat ja ilma oli pitkästä aikaa sateeton. Jonkin verran adrenaliinia taisi kuitenkin veressä olla sillä tunnin kuluttua nukkumaan menosta pompin jo kuin pieni duracelpupu nukkuvan Aten vatsan päälle luonnollisesti raivostuttavan pirteänä mutta ah niin herttaisena "kirpputorit on auki! kirpputorit aukes 16 minuuttia sitten!" ja "pannukakkutaloon!pannukakkutaloon!" eikä Atteparan auttanut muu kuin unohtaa unet siltä hetkeltä ja lähteä mukaan. Tarjosin siis mahdollisuutta jatkaa unia vaikka tunnin päästä mutta virkistyihän Attekin taas sitten kun sai pekonipannaria ja cafe mochaa nenänsä alle. Sitäpaitsi koko päivän paistoi aurinko ja niinpä chillailimmekin Ainolan puistossa ja hupisaaressa ruusutarhaa ja muuta ihaillen. Tähän liittyvätkin reissun ainoat kuvat, sorry about the clothes.
Sunnuntaivaatteet mitkä sunnuntaivaatteet mutta sentään sain taas tukkani päähän Neverlandin kunniaksi. "Äiti kato miten hienot hiukset" oli ohikulkevien lasten vakiolausahdus sekä kirppareilla että puistossa.
Sunnuntaita kuvaan yhdellä sanalla : rento. Kun Sami ja hänen tyttöystävänsä olivat hekin heräilleet siirryimme vielä sinne muutamaksi tunniksi. Lykkäsimme lähtöä mahdollisimman pitkään mutta yhdeksän aikoihin oli pakko alkaa palailla Tornion seutuville.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan, jopa kesä. Todisteena ruusu ja sen pudonneet lehdet.
Talvi tulee, minä en ala.
Ensin kuitenkin jätetään Tornio taakse (suklaavissyä haettu Haaparannalta!) ja suunnataan kohti Pelkosenniemeä. See Ya later!
-FreakyAngel
