Tunti alkaa sillä että hevonen tuodaan kengityspaikalle ja sen kaviot puhdistetaan. Tarvittavat varusteet kuten essut, raspit ja puunuijat ovat kengityspajalla jo valmiina ja helposti saatavilla. Ensiksi vanha kenkä irrotetaan.
Kotkaukset eli käännetyt ja katkaistut naulan päät avataan purkuraudan ja puunuijan avulla. Kun tämä on tehty on kenkä nauloineen "vapaana" otettavaksi pois. Kenkää irrotellaan pikkuhiljaa kannoilta alkaen kunnes naulat löystyvät ja niistä saa otteen. Naulat on hyvä korjata heti pois etteivät ne päädy hevosen kavioon!
Kengätön ja hokkikengällinen jalka. Kuvassa näkyy hyvin kuinka hevonen seisoo talvisin vain hokkien varassa, aika pienellä pinta-alalla siis. Ennen uuden kengän laittoa on kaviota muokattava: liika pituus poistetaan joko kavionleikkauspihdein kuten kuvassa tai siihen tarkoitetulla lyömäveitsellä ja nuijalla. Säteestä poistetaan liikakasvu ja se muotoillaan kavioveitsellä joka on käyrän mallinen.
Loppusilaus tehdään raspilla, sillä kannatinreunasta halutaan mahdollisimman tasainen.
Vähän väliä kaviota ja sen pohjaa tarkastellaan ja mittaillaan silmämääräisesti. Siinä onkin opeteltavaa! Sitten sovitellaan ja muokataan kenkää alasimella, raspataan taas, sovitetaan, muokataan, turhaudutaan ja huudetaan opettaja paikalle.
Lopulta joko ollaan tyytyväisiä tai vain luovutetaan ja aletaan naulata kenkää paikoilleen hokien mantraa "viiste ulospäin, viiste ulospäin". Kun lyöntitarkkuus on hiottu huippuunsa eli osutaan jo joka kolmannella kerralla niin siinä noin sata pilalle vääntynyttä ja väärästä kohdasta läpi tullutta naulaa myöhemmin hevonen on kengässä! Tai ainakin yksi kavio on. Loppusiloitteluun kuuluu naulanpäiden katkaisu, kotkaus ja raspaus.
Ja kun on kaksi ja puoli tuntia porukalla väkerretty harjoitushevosen koipia ylös ja alas, sanottu miljoona kertaa "...eiku." ja "...oho" sekä etsiskelty oikeaa otetta, välinettä tai tapaa on heppa niin valmis että se liimaa kavionsa lopullisesti lattiaan. Kuten tämä malliesimerkki tässä. Ei nouse enää, ei.
Kuvan heppa on muuten nimikkoni tässä jaksossa :)
Erillinen kengityspaikka on hyvä olla olemassa. Riittävä tila ja valo ovat tärkeitä, mutta myös työrauha sekä hevoselle että kengittäjälle ovat tae turvallisesta ja hyvästä kengityskokemuksesta. Jalattomalla hevosella ei tee mitään, ja oikeaoppinen kavionhoito on ehdottoman tärkeää käytettiin hevosella kenkiä tai ei.
Ensialkuun kengitysoppia on hyvä harjoitella elävän hevosen sijaan teurasjaloilla. Muistatteko nimikkohevoseni Rillin? Kuvassa olen juuri kengittänyt sen- postuumisti.
Makaabereihin juttuihin on täällä paras vain tottua. Vai millaisia palapelejä teidän kouluissanne on?
Tehtävä: nimeä ja kokoa jalan luut. Alla kuva kavion sisältä.
-FreakyAngel
