Perusmeikistä pupumeikkiin : Alkuperäisessä versiossa oli väreinä vain vihreää ja valkoista, (+kahdet tekoripset päällekkäin) mutta lopulliseen tulokseen lisättiin runsaalla kädellä kultaa, pinkkiä ja keltaista. Ihoon suihkutettiin glittersprayta ja huuliin lisättiin päälle vielä kullanhohtoista glitteriä. Tykkäsin lopputuloksesta!
Ennen kuulumiskierrosta vielä sarja behind the scenes/making of-kuvia. Kun missään photoshootissa ikinä ei mikään mene kaikkien taiteen sääntöjen mukaan! :)
1. Yli-innokas kissa. Toveri oli hiukan liiankin ihmis- ja kameraystävällinen, ja tunki mukaan ihan joka kuvaan. Lopulta atte kuvasi yhdellä kädellä kissa kainalossa. :)
2. 40- senttiset korvat päässä kaikki paikat ovat yllättävän matalia. Toki ne tipahtelivat kyydistä ihan itsestäänkin. Yleensä lätäkköön.
3. Aina ei vaan voi onnistua...puhumattakaan siitä, montako kertaa olin nyrjäyttää nilkkani jäisellä pihamaalla pomppiessani!
4. Liika eläytyminen. "Mä oon pupu ja täs kassissa on kaikkien pääsiäismunat." ...Jooo'o...
Need I say more? Ehkä on turvallisempaa mennä suoraan kuulumisiin. Matka koululle oli itse asiassa aika hauska, taikka oikeastaan ihan paras. Poimimme taas Miinan kyytiin Seinäjoelta ja lähdimme ajelemaan kohti koulua. Paitsi että Ylihärmän kohdalla huomasimme menneemme "hiukan" ohi risteyksestä. Siis kymmeniä kilometrejä. Kyseessä täytyy olla jokin Freudilainen lipsahdus, alitajuinen yritys jatkaa lomaa tai jotain :) Kukaan ei ollut huomannut mitään! Koska Powerpark oli enää kivenheiton päässä, soitimme Petrille (tekninen johtaja, tivolituttuja) että sopiiko tulla kahville. Sattui sopimaan ja niin kouluun paluun sijasta löysimme itsemme puhumasta tivolilaite-tekniikkaa ja tutustumasta uusiin laitteisiin ja suunnitelmiin :) Niin hyvältä näytti ja kuulosti että kunhan paikka saadaan auki täytyy kyllä mennä testaamaan kaikki härvelit! Nyt niiden päällä on nimittäin vielä turhan paljon lunta. Oli kyllä huippua ja lievitti koti-ikävää edes vähän, tivolikausi on näet alkanut ja Atte ja minä podemme hirvittävää Nyt kuuluu lähteä jo liikenteeseen- olotilaa. Kamalaa tämä paikoillaan olo, mutta koulun takia... Vitsailimme Miinalle että varoo vastedes, meidän seurassamme voi päätyä mihin vain, vaikka huvipuistoon koulun sijaan! :)
Aamulla minua odottaa kuuden herätys, saan taas herätä vain alottelemaan esilääkitystä. Huomisesta en varmaankaan siis taas tule muistamaan mitään, labrakokeita on nimittäin sekä aamulla että illalla, 120 km vain on siirryttävä välissä. Atte saa sitten kertoa miten matka meni, joutuu varmaan sitomaan minut autoon...
Mietimme tässä Aten kanssa että jos sitä lähtisi tulenpyörittäjäksi Jamaikalle.
-FreakyAngel
